Etymologiadata:imsm:kuti

*kuti

Vastineet:

• Suomi: kutista←
• Karjala: kutšu←
• Vepsä: kučutada←
• Vatja: kutisa←
• Pohjoisviro: kõdi
• Eteläviro: kydi
• Liivi: gõḑīkšõ←

mksm. *kuti (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

kutiaa (Jusl 1745; yl.), kutittaa (Agr cutitta; yl.), kutista (Gan 1786; yl.) ’kitzeln, jucken’, vanh. myös kutia (Procopaeus 1690 »waicka he Corwat cutiman saattawat»)
~ ink kutissa ’kutista, kutkuttaa’, kututtā ’kutittaa’, vrt. ka kutšu ’kutina, kutittaminen’, kutšuttoa ’kutittaa, kutkuttaa’ | ve kutšutada ’kutittaa’, kut́utand ’kutittaminen’ | va kutisa ’kutista, kutkuta’, (Tsv) kututtā ’kutittaa’ | vi kõdi, küdi, kidi, ködi, kuti ’kutitus, kutka’, kõdiseda, küdiseda ’kutista’, kõditada, kõdistada, küdistada, kidistada, kiditädä ’kutittaa’, kudjuda ’kutista’ | li ge̮dīńt́ə, kitīńt́ə, kutīnt ’kutista, kutittaa’

vrt. lpN guđđât, guđâidit ’olla yhtämittaisessa liikkeessä (esim. hyönteiset, muurahaiset); kutkuttaa (esim. kirppu juostessaan)’ | mdE kut́ams ’kutista’, kut́aftan, M kot́ft́an jne. ’kutitan’ | tšer kütšüšta ’syyhyää, kutiaa’, kütšüš ’syyhyminen’. — Sm kutittaa > nr murt. Sm kotit(a) ’kutittaa’; ka ve > ven murt. kučítat́ ’kutittaa’; li > latv kutēt, kutināt id.

Deskr. sanoja, mistä äänneasun vaihtelevuus selittyy. Vrt. kutka.

Lähdekirjallisuus:

• Thunmann 1772 Untersuch 92 (sm ~ latv)
• VW 1 1874 19 (sm ~ ve vi lp md)
• Weske 1890 SFKO 101 (+ li ven)
• Thomsen 1890 BFB 263 (latv ? < ims)
• Kalima 1915 OLR 144 (+ ka; ven ? < ims)
• Wessman 1956–57 FmS 17–18 57 (sm > nr murt.)
• SKES 1958 248–49 (+ va tšer; ven murt. < ka ve; latv < li)

[kutiaa Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:kutista

Keskustelu

kutise-²

Yleistajuinen artikkeli tällä haavaa mainitsee lähinnä kaakkoismurteiden merkityksen 'vitkastella'. Tämä lienee vain homonyymi, jonka etymologialtaan katsoisin liittyvän ensi tilassa sanaan kutja 'vetelys' ja edelleen kutale 'hulttio, retale'. Jos näillä on neutraalimpaa alkuperää, etsisin sitä verbin kutistua suunnalta — joka muuten näyttää aika vanhalta. Levikkiä kyllä vain suomi, karjala, lyydi (← kar?), viro, mutta hämäläismurteissa esiintyy johtamattoman oloinen e-vartaloinen kutea 'huveta' (ilmeisesti eri sana kuin tunnettu uralilainen perintösana 'spawn / laichen'). Eli merkityskehitys ehkä reittiä 'huveta (aika)' > 'ajan tuhlaaja'. Sitä voidaan pohtia, olisiko *kutija > kutja jollain tavalla äännelaillinen vai ehkä vain tilalle tullut uudismuodoste.

Muodollisesti melko lähelle tätä kokoelmaa tulee muuten udmurtin gi̮ži̮lti̮- 'ryömiä, hiipiä' (voisivat olla < kur. *kučə-), ainakin paremmin kuin tämän udm. sanan rinnastus UEW:ssä saamen verbiin *kōce̮- 'juosta'; mutta merkityskehitys vaatisi aikamoista rinnakkaisuutta kutista²-verbin kanssa. --J. Pystynen (lähetä viesti) 23. lokakuuta 2022 kello 18.18 (EEST)

Hyvä huomio! Päivitän tämän yleistajuiseen artikkeliin. --Sjunttila (keskustelu) 31. lokakuuta 2022 kello 18.48 (EET)