kuolla

Vastineet ja kantasuomen rekonstruktio

Kantasuomen *koolë-

suomen kuolla
karjalan kuolla
vepsän kolda
vatjan koolla
viron koolma
eteläviron ku̬u̬lma
liivin kūolõ

Levikki ja merkitykset

Tämän yleisitämerensuomalaisen verbin merkitys on kaikkialla 'kuolla, lakata elämästä'; ihmisten menehtymisestä sanaa käytetään kaikkialla, kun taas eläinten tai kasvien kuolemista ilmaistaan osassa kielistä muilla verbeillä.

Jäsenten puutumisesta ja turtumisesta käytetään kuolla-verbiä suomen murteissa (pohjoisessa vain harvoin), karjalassa, vepsässä, liivissä ja etelävirossa. Suomen länsimurteista ja karjalasta on harvakseltaan tavattu kuolla-verbin käyttöä myös 'pyörtymisen' merkityksessä. Suomen itämurteissa ja karjalan kielessä pakkasen kuoleminen merkitsee lauhtumista, etelävirossa taas järvi jäätyessänsä kuolee.

Alkuperä

Kuolla on uralilaista alkuperää. Se periytyy kantauralin verbivartalosta *kalǝ̑- 'kuolla' samoin kuin ersän куломс, mokšan kulǝ̂ms, niitty- ja vuorimarin колаш, komin кувны, udmurtin кулыны, pohjoismansin χɔ̄la- (vastineet myös muissa mansin kielissä), itähantin kăla- (vastine myös muissa hantin kielissä), unkarin hal 'kuolla' ja tundranenetsin хась 'kuolla; mennä rikki' (vastineet myös muissa samojedikielissä).