Etymologiadata:imsm:koolë-
*koolë-
Vastineet:
- Suomi: kuolla
- Karjala: kuolla
- Vepsä: kolda
- Vatja: koolla
- Pohjoisviro: koolma
- Eteläviro: ku̬u̬lma
- Liivi: kūolõ
mksm. *koolë- < kksm. *kaalë- < vksm. *kalǝ̑- (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
kuolla (Agr; yl.) ’sterben’, kuolo, kuolema (molemmat Agr), kuolias: kuoliaaksi; kuolettaa (Agr coletettu ’surmattu’), kuoleutua ’lakastua; turtua’, kuolastua (murt.) ’lakastua’
~ ink kōlla, kōlema, kōlija ’kuoleva ihminen’, kōlijāks ’kuoliaaksi’, kōlettā ’hoitaa kuolemaan asti’ | ka kuolla, kuolema, kuoloma, kuolettoa ’esim. taudista: tappaa, kuolettaa; huoltaa jkta kuolemaan asti, olla saapuvilla jkn kuollessa’, kuoleutuo | ly kuolda, kuoĺī ’kuollut (ennen hautausta), ruumis, vainaja’, kuolettada ’surmata, tappaa, aiheuttaa kuolema’ | ve kolda, kouda (prs. kolob) ’kuolla’, kolotada, koĺetada ’tappaa’ | va kōlla, (Kukk) kōlettā ’hoivata jkta ennen kuolemaa’ | vi koolda ’kuolla; halvaantua; saada kouristus’, koolja, -s ’kuollut, vainaja’, kooletada ’panna kuolinvuoteelle, antaa kuolla’ | li kūolə ’kuolla; puutua’, kūoĺiji ’kuoleva, kuolevainen; kuollut, ruumis’, kūoltə ’tappaa; antaa kuolla’ (sm > lpLu kuolatit ’tappaa’)
~ ink kōlla, kōlema, kōlija ’kuoleva ihminen’, kōlijāks ’kuoliaaksi’, kōlettā ’hoitaa kuolemaan asti’ | ka kuolla, kuolema, kuoloma, kuolettoa ’esim. taudista: tappaa, kuolettaa; huoltaa jkta kuolemaan asti, olla saapuvilla jkn kuollessa’, kuoleutuo | ly kuolda, kuoĺī ’kuollut (ennen hautausta), ruumis, vainaja’, kuolettada ’surmata, tappaa, aiheuttaa kuolema’ | ve kolda, kouda (prs. kolob) ’kuolla’, kolotada, koĺetada ’tappaa’ | va kōlla, (Kukk) kōlettā ’hoivata jkta ennen kuolemaa’ | vi koolda ’kuolla; halvaantua; saada kouristus’, koolja, -s ’kuollut, vainaja’, kooletada ’panna kuolinvuoteelle, antaa kuolla’ | li kūolə ’kuolla; puutua’, kūoĺiji ’kuoleva, kuolevainen; kuollut, ruumis’, kūoltə ’tappaa; antaa kuolla’ (sm > lpLu kuolatit ’tappaa’)
= mdE kuloms, M kulə̑ms ’kuolla’, E kuloftoms ’tappaa’, kulomo ’kuolema’, E M kuli ’kuollut’ | tšer kolem ’kuolla’ | votj kuli̮ni̮, kulni̮ | syrj kulni̮, kuvni̮ | vogE kāl-, I χōl-, kōl-, L kōl-, P χɔ̄l- | ostjI kăla-, kăᴧ-, E χăt-, P χăᴧ-, χăl- id., I kăli̮, E χătaj ’kuollut, ruumis, vainaja’ | unk hal ’kuolla’, halál ’kuolema’, holt ’kuollut, eloton’ || samJr χā- | Jn kā- | T kūʾa- | slk qū-, kua- | Km kʿɯ- ’kuolla’.
Lähdekirjallisuus:
- Fogel 1669 Käsik 4 (sm ~ unk)
- Porthan 1786 OS 1 140 (+ vi)
- Hager 1793 Neue Beweise 106 (+ md votj syrj ostj)
- Gyarmathi 1799 Aff 202, 264 (+ ka tšer vog)
- Lindström Suomi 1852 47 (+ sam)
- Ahlqvist 1856 WotGr 129 (+ va)
- Ahlqvist 1859 Anteckn 90 (+ ve)
- Budenz 1867 NyK 6 395 (+ li)
- Setälä 1912–14 FUFA 12 33
- SKES 1958 239 (+ ly)
- E. Itkonen 1969 UAJ 41 81
- TESz 2 1970 30
- MSzFE 1971 250–51
- Häkkinen 1987 ES 128
- UEW 1988 173