kieli

Vastineet ja kantasuomen rekonstruktio

Kantasuomen *keeli

suomen kieli
karjalan kieli
vepsän kel’
vatjan tšeeli
viron keel
eteläviron ki̬i̬ĺ
liivin kēļ

Levikki ja merkitykset

Merkitys 'kieli' niin ruumiinosana kuin puhutun kielen nimenä tavataan kautta itämerensuomen. Myös toissijaisia merkityksiä kuten 'soittimen kieli' tavataan useimmista kielistä.

Alkuperä

Kantasuomen sana voidaan palauttaa kantauralin asuun *kälə, jonka vastineita ovat pohjoissaamen giella ja muiden saamelaiskielten vastaavat muodot, ersän кель, mokšan ḱɛĺ , komin кыв udmurtin кыл 'kieli', itähantin köl (ja muiden hantin kielten vastaavat muodot) 'sana; kieli', itämansin verbi köaləmt- 'tarkata, pitää silmällä' (sana on johdos vanhasta kieli-sanasta, joka sellaisenaan ei ole mansin kielissä säilynyt) sekä samojedikielten vastineet kuten nganasaanin śiəd'ə 'kieli'. Etäsukukielistä vastineet puuttuvat ainoastaan marista ja unkarista. Uralilaiseen kantakieleen voidaan palauttaa kaksi luultavasti 'kieltä' tarkoittanutta sanaa, *käli ja *ńälmä, ja jälkimmäinen on säilynyt marissa (йылме, йӹлмӹ) ja unkarissa (nyelv) 'kielen' merkityksessä (jälkimmäisen sanan jatkaja on myös pohjoissaamen njálbmi 'suu').