kansa

Vastineet ja kantasuomen rekonstruktio

Kantasuomen *kansa

suomen kansa
karjalan kansa
vepsän kanz
vatjan kaasa←
viron kaasa←
eteläviron kaasa←?
liivin kǭz-

Levikki ja merkitykset

Pohjoisessa itämerensuomessa kansa merkitsee 'väkeä, ihmisjoukkoa' tai tarkemmin 'perhettä, sukua'; vepsän kanz on vain 'perhe' ja lyydistä sanaa ei ole lainkaan merkitty muistiin. Uudempia ovat suomen kansan merkitykset 'kansakunta' ja 'työväki'.

Kansa voi kuitenkin olla yksikin ihminen: Sydän-Hämeen ja Pohjois-Karjalan murteista tunnetaan kansalle merkitys 'toveri, kumppani', joka karjalassa on yleisempi. Virossa ja etelävirossa kaasa onkin vain 'aviopuoliso'; tämä kaksitavuinen asu on useimmista viron murteista ja kirjakielestä syrjäyttänyt odotuksenmukaisen muodon kaas, ja sen toisen tavun vokaalissa on varmaan säilynyt aiempi possessiivisuffiksi *-hVn. Vatjassa tavataan myös kansa 'kansa, ihmiset', mutta se on lainaa suomesta.

Liivin vastine ei ole säilynyt itsenäisenä sanana, mutta se on alkuosana vanhassa yhdyssanassa kǭzgõnd 'häät', joka muodoltansa vastaa suomen sanaa kansakunta.

Postpositio kanssa on syntynyt kansa-sanan taivutusmuodosta, joko essiivistä (kansana) tai inessiivistä (kansassa). Tämä postpositio puuttuu suomea idempää, mutta sillä on vastineet virossa (kaasa 'mukaan' ja kaasas 'mukana') ja vatjassa (kaasa 'mukaan, mukana; yhdessä'). Eteläisessä itämerensuomessa postpositio on edelleen lyhentynyt (ja kieliopillistunut) komitatiivin päätteeksi: esim. viron muodossa isaga 'isän kanssa' komitatiivin pääte on -ga.

Alkuperä

Kantasuomen *kansa on lainaa kantagermaanin sanasta *hansō 'joukko' tai sen esigermaanisesta edeltäjästä *kʰansā, josta ovat peräisin muiden muassa gootin hansa 'joukko, sotilasjoukko' ja keskiyläsaksan hanse 'kauppaseura'. Samaa alkuperää on keskiaikaisen Hansaliiton nimitys. Kantasuomen sana on hyvin varhainen laina (myöhemmissä germaanilainoissa on h:n vastineena k:n sijaan h).

Pohjoissaamen guossi 'vieras' ja sen vastineet muissa saamen kielissä voidaan palauttaa samaan länsiuralilaiseen asuun *kansa. Saamelaiskielten ja itämerensuomalaisten kielten sanoja onkin pidetty toistensa vastineina ja on oletettu sanan lainautuneen jo näiden yhteiseen kantakieleen. Puhtaasti kielellisten argumenttien valossa on mahdotonta arvioida, ovatko itämerensuomen ja saamen sanat vastineita vai rinnakkaisia lainasanoja kantagermaanista. Koska nykyään tavallisesti oletetaan kantasuomen ja kantasaamen olleen itsenäisiä kielihaaroja germaanikontaktien alkaessa, voidaan sanojen olettaa olevan rinnakkaisesti omaksuttuja lainoja. Toisaalta varhaiset germaanilainat ovat voineet myös helposti levitä toistensa naapureina puhuttujen varhaiskantasuomen ja varhaiskantasaamen välillä.