kaivaa

Vastineet ja kantasuomen rekonstruktio

Kantasuomen *kaiva-

suomen kaivaa
karjalan kaivoa
vepsän kaida
vatjan kaivaa
viron kaevama
eteläviron kaibma
liivin kouvõ

Levikki ja merkitykset

Yleisitämerensuomalaista verbiä kaivaa käytetään kaikkialla kuopan, syvennyksen tai reiän tekemisestä maahan tai muuhun aineeseen, yleensä jollain työvälineellä, tavallisimmin lapiolla – toisaalta myös poralla tai taltalla kaivertamista kutsutaan kaivamiseksi eri puolilla kielialuetta. Kaivamisen kohteena voi olla myös esine, joka kaivetaan maahan tai maasta. Toissijaisesti kaivaminen on tavaroiden tonkimista tai penkomista jotakin etsittäessä tai esille otettaessa, siellä täällä myös silkkaa esille nostamista tai vetämistä. Useat erikieliset sanakirjaesimerkit viittaavat kaivamisella perunannostoon. Yleistä on myös verbin abstrakti käyttö merkitsemässä epämiellyttäviä tuntemuksia kuten jäytämistä, jomottamista, kirvelemistä, oksettamista tai harmittamista.

Alkuperä

Kaivaa periytyy kantauralista asti: *kajwa-vartaloinen verbi on luultavasti jo silloin merkinnyt 'kaivaa'. Verbin vastineita ovat pohjoissaamen goaivut 'ammentaa, kauhoa; kaivaa, kuopia (lunta)' (vastineineen kaikissa saamen kielissä), ersän каямс 'heittää', mokšan kajams 'kaataa', niittymarin куаш, vuorimarin коаш, komin койны 'kaataa, valuttaa', udmurtin куяны 'heittää', unkarin (johdos) hajít 'heittää's sekä tundranenetsin сива 'lapio' (vastineineen myös enetsissä, nganasaanissa ja kamassissa).