Etymologiadata:imsm:kaiva-
*kaiva-
Vastineet:
- Suomi: kaivaa
- Karjala: kaivoa
- Vepsä: kaida
- Vatja: kaivaa
- Pohjoisviro: kaevama
- Eteläviro: kaibma
- Liivi: kouvõ
mksm. *kaiva- < kksm. *kajwa- < vksm. *kajwa- (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
kaivaa (Agr; yl.) ’graben’, kaivanto (RWL 1759), kaivanne, kaivin; kaivannainen ’(Lönnr 1874) pieni, kaivettu oja; (uud. 1942 Itä-Karjalan kirjallisuudesta) louhittu mineraali, malmi, kivi- t. maalaji’, kaivertaa, ks. erikseen kaivo, kaivos
~ ink kaivā ’kaivaa; nostaa, (erik.) nostaa perunaa’, kaivella | ka kaivoa, kaivella, kaivertoa, kaivanneh, kaivanto, kaivannaine ’kovertamalla tehty t. kiinnitetty’, kaivantahine ’kaivamalla tehty; kaivanto’ | ly kaivada ’kaivaa’ | ve kaida (prs. kaivan) | va kaivā id. | vi kaevata ’kaivaa, tonkia; puskea (lehmä)’, kaevand ’kaivettu oja, uoma’ | li kouvə ’kaivaa; puskea’
~ ink kaivā ’kaivaa; nostaa, (erik.) nostaa perunaa’, kaivella | ka kaivoa, kaivella, kaivertoa, kaivanneh, kaivanto, kaivannaine ’kovertamalla tehty t. kiinnitetty’, kaivantahine ’kaivamalla tehty; kaivanto’ | ly kaivada ’kaivaa’ | ve kaida (prs. kaivan) | va kaivā id. | vi kaevata ’kaivaa, tonkia; puskea (lehmä)’, kaevand ’kaivettu oja, uoma’ | li kouvə ’kaivaa; puskea’
= lp goaiˈvot ’ammentaa; kaivaa; lapioida’ (1. tavussa ollut alk. *-oi-) | md kajams ’heittää pois, kaataa pois; riisua (vaatteet)’ | tšer koem ’kaivaa’ | votj kujalni̮ ’heittää (pois)’ | syrj kojni̮, YS ko̭jni̮ ’viskata (vettä kiukaalle); kaataa, ravistella’ (< kperm *ko̭- < *ka-) | ? unk hajít ’heittää, viskata’. — Eri alkuperää ovat votj kujni̮, syrj kojni̮ ’lapioida (lunta)’ (< kperm *ko-).
Lähdekirjallisuus:
- Lönnrot 1854 Enare 229 (sm ~ lp)
- Ahlqvist 1856 WotGr 127 (+ va vi)
- Ahlqvist 1859 Anteckn 87 (+ ve)
- VW 1 1874 8 (+ md votj syrj)
- Anderson 1879 Studien 138 (+ tšer)
- SKES 1955 144 (+ ly)
- Sal 1965 NyK 67 341 (+ unk; merk:n kannalta)
- UEW 1988 116–17, 170–71