Etymologiadata:imsm:kaiva-

Sanatista

*kaiva-

Vastineet:

mksm. *kaiva- < kksm. *kajwa- < vksm. *kajwa- (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

kaivaa (Agr; yl.) ’graben’, kaivanto (RWL 1759), kaivanne, kaivin; kaivannainen(Lönnr 1874) pieni, kaivettu oja; (uud. 1942 Itä-Karjalan kirjallisuudesta) louhittu mineraali, malmi, kivi- t. maalaji’, kaivertaa, ks. erikseen kaivo, kaivos
~ ink kaivākaivaa; nostaa, (erik.) nostaa perunaa’, kaivella | ka kaivoa, kaivella, kaivertoa, kaivanneh, kaivanto, kaivannainekovertamalla tehty t. kiinnitetty’, kaivantahinekaivamalla tehty; kaivanto’ | ly kaivadakaivaa’ | ve kaida (prs. kaivan) | va kaivā id. | vi kaevatakaivaa, tonkia; puskea (lehmä)’, kaevandkaivettu oja, uoma’ | li kouvəkaivaa; puskea
= lp goaiˈvotammentaa; kaivaa; lapioida’ (1. tavussa ollut alk. *-oi-) | md kajamsheittää pois, kaataa pois; riisua (vaatteet)’ | tšer koemkaivaa’ | votj kujalni̮heittää (pois)’ | syrj kojni̮, YS ko̭jni̮viskata (vettä kiukaalle); kaataa, ravistella’ (< kperm *ko̭- < *ka-) | ? unk hajítheittää, viskata’. — Eri alkuperää ovat votj kujni̮, syrj kojni̮lapioida (lunta)’ (< kperm *ko-).
Lähdekirjallisuus:
  • Lönnrot 1854 Enare 229 (sm ~ lp)
  • Ahlqvist 1856 WotGr 127 (+ va vi)
  • Ahlqvist 1859 Anteckn 87 (+ ve)
  • VW 1 1874 8 (+ md votj syrj)
  • Anderson 1879 Studien 138 (+ tšer)
  • SKES 1955 144 (+ ly)
  • Sal 1965 NyK 67 341 (+ unk; merk:n kannalta)
  • UEW 1988 116–17, 170–71

SSA:n jälkeen kannatetut etymologiat

Etymologiadata:imsm:kaiva-/th

EVE:n sana-artikkeli

EVE:kaivaa

Keskustelu

Etymologiadata talk:imsm:kaiva-