EVE:kärvätä

From Sanat

kärvätä

Vastineet ja kantasuomen rekonstruktio

Kantasuomen *kärpä(i)dä-

  • suomen kärvätä
  • karjalan kärventyö←
  • vepsän '
  • vatjan '
  • viron kärvama
  • eteläviron käŕbämmä
  • liivin '

Levikki ja merkitykset

Verbi kärvätä tai sen variantti kärpätä vastineineen on tavattu vain sieltä täältä: suomesta Varsinais-Suomen ja Uudenmaan rajalta, Savon Kangasniemestä sekä Inkerin Kallivereltä Viron rajalta, karjalasta Suojärveltä ja Säämäjärveltä sekä ennen kaikkea viron ja eteläviron kielistä, joista sitä on kirjattu muistiin eniten ja jokaiseen murrealueeseen kuuluvista pitäjistä.

Suomessa ja karjalassa verbin tavallisin merkitys on intransitiivinen 'kärventyä, korventua, palaa pohjaan' (suomen kärventyä onkin kärvätä-verbin johdos). Perttelistä on kirjattu myös transitiivinen (kausatiivinen) 'kärventää, käryttää'. Kumpikin merkitys on viron murteissa harvinainen ja puuttuu etelävirosta. Viljasta puhuttaessa kärvätä on kuitenkin 'mennä kuumassa piloille' Nummen suomessa ja 'kuolla (kuumuuteen)' etelävirossa. Pakkanen voi kärvätä (siis 'palelluttaa') niin (viljely)kasveja kuin eläimiäkin sekä suomessa, virossa että etelävirossa.

Virossa ja etelävirossa kärvätä-verbiä käytetään yleisemminkin 'kuolemisen' merkityksessä, neutraalisti tosin vain muista eläimistä kuin ihmisistä puhuttaessa; ihmisiin liitettynä sana on pejoratiivinen, halventava. Etelävirossa verbi merkitsee myös 'tappaa, lyödä kuoliaaksi' ja onpa tämä merkitys tavattu Kalliveren suomestakin.

Länsi-Viron ja Saarenmaan murteissa kärvätä-verbin vastine merkitsee myös kiroamista ja soimaamista.

Alkuperä

'Kärventymisen' merkitys on myös ikivanhalla korveta-sanalla, ja nämä verbit ovat varmasti vaikuttaneet toistensa merkitysten kehittymiseen. Kärvätä-verbin alkuperä on kuitenkin toisaalla, sillä vokaalit o ja ä eivät itämerensuomessa vaihtele keskenään.

Kärvätä on vanha balttilainen laina. Sen lähtömuodon vastine on liettuan skrebti (preesens skremba ja skrebia) 'paleltua, olla jäässä; kovettua, kuivua; heiketä vanhuuttaan, käydä raihnaiseksi; palaa pohjaan; kituutella'. Monilla verbeillä on liettuassa useita vaihtoehtoisia preesensmuotoja. Liettuan skremba on ns. nasaalipreesens ja skrebia ns. j-preesens. Sanan indoeurooppalaiset vastineet osoittavat, että skrebia on korvannut aiemman muodon *skerbja, ja tähän metateesiin eli äänteitten paikanvaihtoon on varmaankin vaikuttanut synonyyminen skremba. Aiempi preesensmuoto *skerbja näkyy lainassa kantasuomeen, jossa sen asuksi tuli odotuksenmukaisesti *kärpäi-. (Kaikki balttilaisesta kielestä kantasuomeen tulleet verbit on saatu preesensmuodoista.)