EVE:juttu

From Sanat
Jump to navigation Jump to search

Vastineet ja kantasuomen rekonstruktio

Kantasuomen *jutta- >

  • suomen juttaa
  • karjalan juttu←
  • vepsän '
  • vatjan juttu←
  • viron jutt←
  • eteläviron jutt←
  • liivin jutlõ←

Merkitykset

suomen juttaa suomen juttu, karjala, vatja, viro, liivi

Substantiivi juttu esiintyy suomen, inkeroisen ja karjalan murteissa, vatjassa, virossa ja etelävirossa. Sillä on monenlaisia 'puhumisesta' ja 'kertomisesta' lähteviä merkityksiä: yhtäältä yleinen 'puhuminen; keskustelu; kerronta, tarinointi', toisaalta kerronnan kokonaisuus 'tarina, kertomus, kasku' ja lopulta myös negatiivinen 'perätön puhe, höpinä, huhu, juoru', joskus suorastaan 'valhe'. Suomessa kolmen eri päämerkityksen tunnettuus ja yleisyys riippuu murteesta, mutta jokainen niistä on tavallinen Suomenlahden eteläpuolen kielissä.

Karjalassa jutulla on vain merkitykset 'käräjäasia, oikeusjuttu' ja 'riita, marina'. 'Riita-asia, oikeusasia' on yleinen merkitys suomenkin murteissa, mutta etelämpänä sitä ei tunneta. Suomessa juttu voi olla myös yleisesti 'homma, asia', mutta tämä merkitys puuttuu kaikilta lähisukukielten sanoilta. Vatjassa sanalla on lisämerkityksenä 'saarna' ja Leivun etelävirossa 'murre'.

Liivissä on säilynyt vain verbijohdoksen jutella vastine merkityksissä 'saarnata' ja 'ilmoittaa'.

Alkuperä

Juttu on johdettu 'kertomista' tai 'puhumista' merkinneestä verbistä. Se saattaa olla Savon ja Pohjois-Karjalan murteista tavattu juttaa 'tehdä hitaasti, hiljalleen tai vaivalloisesti', jos sen merkitys on täysin muuttunut. Aiempi *jutta-kantainen verbi on myös voinut kadota, jolloin nykyinen juttaa on eri lähtöä.

Kantasuomeen jutun kantasanaksi rekonstruoitu *jutta-verbi oli uralilainen perintösana, joka voi palautua kantauralin verbivartaloon *jupta-. Vastineita ovat ersämordvan ёвтамс, mokšamordvan joftams 'sanoa, kertoa, määrätä, selittää' sekä nganasaanin d'ebtud'a 'kertoa' (vastine myös selkupissa).