Etymologiadata:imsm:jutta-

Sanatista

*jutta-

Vastineet:

mksm. *jutta- < kksm. *jupta- < vksm. *jupta- (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

jutella (Agr; yl.) ’puhua, puhella, keskustella; kertoa (Agr »He iuttelit heille mite Tielle tapactanut oli») / sprechen, plaudern; erzählen’ (kantasana juttaa, jutata mm. vanh. run.), jututa, jutustaa, juttu jne. (sm > nr murt. Sm jott(a)puhua, kertoa’, jutt(o)kertomus, asia’)
~ ink juttojuttu’ | ka jutellajankata, riidellä, valitella’, jututa, juttuilla, juttoillajutella, kertoa; kinastella, käräjöidä’, juttupieni riita, jankutus; oikeusjuttu, käräjäasia’ | va ju(t)e̮lla, juolla (prs. juttē̮n) ’puhua, sanoa, jutella’, juttujuttu, juttelu; kertomus’ | vi ütelda, öelda (prs. ütlen) ’sanoa, lausua, tarkoittaa’, jutt (g. jutu) ’juttu, puhe, pakina, kertomus’, jutustadajutella, kertoilla, pakista’, jutlus, E jutussaarna’, jutlustadasaarnata’ | li jut (? < vi) ’juttu, puhe’, juttə aʾijəkeskustella, kertoa, jutella’ (vrt. vi juttu ajada id.), jutīstkertoa, jutustaa
= mdE jovtams, joftams, M joftamssanoa, kertoa, määrätä, selittää’, E jovtalmosatu’, jovks, jofks, M jofksid., arvoitus’. — LpN juttus, murt. juhttōjuttu’, T juhtedkertoa’ < sm.
Lähdekirjallisuus:
  • Ganander 1786 NFL 1 290 (sm juttu ~ vi)
  • Lindström Suomi 1852 28 (sm ~ md)
  • Ahlqvist 1856 WotGr 126 (+ va vi)
  • VW 1 1874 103 (+ li)
  • MUSz 1873–81 142–43 (+ unk játszik ’pelata, leikkiä’)
  • T. I. Itkonen 1918 SUSA 32:3 6 (+ lpT)
  • Toivonen 1938 ÕEST 30 742 (lp < sm)
  • *Siro 1949 SUST 93 86–102 (+ ka)
  • Wessman 1954 FmS 15–16 55 (sm > nr murt.)
  • SKES 1955 126
  • TESz 2 1970 266
  • MSzFE 1971 337
  • Häkkinen 1987 ES 81
  • UEW 1988 104 (ims md ? ~ unk)

SSA:n jälkeen kannatetut etymologiat

Uralilainen
Lähde, s. M S E L Väite Argumentit
Lindström 1852: 28 ~ md jovtams
Helimski 1999: [handout] Lisätieto: vastine samojedissa = ksam *jə̑ptə̑- ’kertoa’

EVE:n sana-artikkeli

EVE:juttaa

Keskustelu

Etymologiadata talk:imsm:jutta-