jänis

Vastineet ja kantasuomen rekonstruktio

Kantasuomen *jänes

suomen jänis
karjalan jänis
vepsän jäniš
vatjan jänez
viron jänes
eteläviron jänes
liivin S jänds

Levikki ja merkitykset

Sana merkitsee kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä jänistä (Lepus). Vertauksissa ja sanonnoissa sillä viitataan usein myös arkaan ihmiseen.

Alkuperä

Eteläisessä itämerensuomessa sekä suomen lounaismurteissa, lounaisissa välimurteissa ja pohjoismurteissa sana on e-vokaalinen jänes, mitä pidetään alkuperäisempänä kuin jänis-asua.

Sanan alkuperä on tuntematon, mutta tähän voi lisätä, että itämerensuomen vanhoista -es- ja -is-loppuisista perussanoista vastineita useammissa etäisemmissä sukukielissä on vain sanalla varis (lisäksi ilves-sanalla on vastine saamessa). Useimmat es: -ee- ja is: -ii-vartaloiset substantiivit on osoitettu balttilaisiksi tai germaanisiksi lainoiksi, kun taas es: -ekse- ja is: -ikse-vartaloiset kuten jänis ovat vailla tunnistettavaa lainanlähdettä. Niinpä jäniskin luultavimmin on kantasuomeen jostakin tuntemattomasta lähteestä (kadonneesta kielestä) saatu lainasana.