jälki

Vastineet ja kantasuomen rekonstruktio

Kantasuomen *jälki

suomen jälki
karjalan jälki
vepsän jäl’g
vatjan jältši
viron jälg
eteläviron jälǵ
liivin '

Levikki ja merkitykset

Sana jälki tunnetaan liiviä luokuunottamatta kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä. Sen tavallisin merkitys on 'jalan, pyörän ym. jättämä painanne maassa' ja yleisesti muunkinlainen (hampaan, sormen, työkalun ym.) kosketuksesta jäänyt merkki, toisaalta myös 'jäännös, jäte', ainakin suomessa, karjalassa ja vepsässä myös abstraktimpi aikaansaannos tai vaikutus. Paikallissijamuotoja jäljillä, jäljille käytetään varsinkin pohjoisissa kielissä jonkin seuraamisessa, selvillä tai suunnassa olemisesta (myös esim. huonoilla tai huonon jäljillä 'eksyksissä, rappiolla tms.'); sisäpaikallissijaiset jäljessä, jälkeen ym. taas ovat kieliopillistuneet 'perästä, myöhemmin' -merkityksisiksi adverbeiksi. Omistusliitteisestä muodosta *jäljelleen on lyhentynyt suomen jälleen 'taas; takaisin', jonka pidempi asu näkyy edelleen karjalan sanassa jälelläh 'takaisin'.

Alkuperä

Jäljen etymologisiksi vastineiksi on esitetty unkarin sanaa jel 'merkki, tuntomerkki, oire' ja tämän äännevarianttia jegy 'merkki, pilkku, arvosana, pääsylippu ym.' sekä hantin sanaa (itähantin) jäγəḷ, (pohjoishantin) jawəl 'koristekuvio; piirto tai tähti hevosen tai lehmän otsassa'. Sanojen voitaisiin olettaa kehittyneen sentapaisesta lähtömerkityksestä kuin '(painamis)jälki, merkki', mutta hantin vastine-ehdokkaiden ongelmana on epäsäännöllinen vokaalivastaavuus itämerensuomeen nähden.