itää

Vastineet ja kantasuomen rekonstruktio

Kantasuomen *itä-

suomen itää
karjalan iteä
vepsän idäda
vatjan itää
viron idanema←
eteläviron idänemä←
liivin i’ddõ

Levikki ja merkitykset

vanha kirjasuomi · suomi · karjala · vatja · viro ja eteläviro idanema · eteläviro (mulkin) idame · liivi

Kun kasvin siemenen kuori puhkeaa ja näkyviin tulee uusi kasvi, puhutaan siemenen itämisestä. Tämä perusmerkitys itää-verbillä on koko itämerensuomessa, mutta eri alueilla siihen liittyy erilaisia lisämerkityksiä. Suomen länsimurteista tavataan 'tulla raskaaksi', itä- ja pohjoismurteista taas 'saada alkunsa, siitä, syntyä'. Virossa on itämisen hitaus synnyttänyt lisämerkitykset 'kehittyä, kehkeytyä (vähitellen)' ja jopa 'pysyä, viipyä'.

Suomen pohjoismurteista ja karjalasta on merkitty muistiin myös merkitys 'imeytyä, tihkua'. Aivan pohjoisimmissa suomen murteissa itää voi merkitä myös 'ilmestyä, tulla näkyviin, pilkottaa' ja karjalan pohjoisissa murteissakin pilvet voivat itöä 'nousta' taivaalle.

Alkuperä

Kaikissa saamelaiskielissä on pohjoissaamen verbin ihtit 'ilmestyä, näyttäytyä; itää' vastine. Tämä verbi on lainattu jo kantasaameen kantasuomesta ja osoittaa, että itämisen alkumerkitys on ollut 'nousta esiin, tulla näkyviin'; pohjoisimpien suomen ja karjalan murteitten vastaavat merkitykset ovat varmaankin kulkeutuneet takaisin saamesta sen jälkeen kun ne ensin ovat koko itämerensuomesta kadonneet. Samasta alkumerkityksestä todistaa myös johdos itä.

Itämerensuomen verbi on ikivanha uralilainen perintösana, joka on säilynyt myös hantissa ja samojedikielissä. Hantin kielissä se on muodossa et- ja sillä on monenlaisia 'esiin tulemisesta, esille nousemisesta' kehittyneitä merkityksiä: 'uida (virtaa) ylös, nousta (kala, ruoho); syntyä (kuu), tulla näkyviin (lehti); sattua, tapahtua; onnistua, menestyä (pyynti, työ); kasvaa; lähteä matkalle'. Samojedikielissä merkitykseksi on kehittynyt 'nähdä': esimerkiksi nganasanissa itää-verbin vastine on ŋətəďa.

Pohjoisen suomen ja karjalan 'imeytyä, tihkua' liittyy toiseen saamen verbiin, joka esimerkiksi pohjoissaamessa on ahcit 'nousta (vesi); lisääntyä; vuotaa; uhkua (jänkä); edistyä joutuin' ja inarinsaamessa acceeđ 'tihkua'. Kenties tämä pohjoinen itää on saamen verbin etymologinen vastine ja siis alkuperältänsä eri sana kuin muun itämerensuomen itää; erikoista olisi kuitenkin tällaisen verbin säilyminen vain pohjoisessa, joten sen merkitys ehkä selittyy saamen (samaksi mielletyn) verbin vaikutuksena suomen ja karjalan itää-verbeihin.