hyvä

Vastineet ja kantasuomen rekonstruktio

Kantasuomen *hüvä

suomen hyvä
karjalan hyvä
vepsän hüvä
vatjan üvä
viron hea
eteläviron hü(v)ä
liivin jõvā

Levikki ja merkitykset

suomi · karjala · vatja · viro ja eteläviro · liivi

Hyvä on positiivisuutta ilmaiseva yleisadjektiivi, pahan ja huonon vastakohta kaikkialla itämerensuomessa. Eri käyttöyhteyksissä sen synonyymejä ovat muun muassa (puhuttaessa tarvekalusta, materiaalista jne.) mainio, hyödyllinen, laadukas, oivallinen; (paikasta, säästä) miellyttävä, mukava, sopiva; (ruoasta, mausta) maukas, herkullinen; (tekemisestä, suorituksesta) helppo, vaivaton (tehdä); (teosta, päätöksestä, tapahtumasta, sattumasta) edullinen, hyödyllinen, järkevä, suotava, toivottava, onnistunut; (tekijästä) etevä, taitava, kyvykäs, lahjakas; (käyttäytyjästä, käytöksestä) eettinen, antelias, kiltti, lempeä, ystävällinen; (talosta, talonväestä ym.) yhteiskunnallisesti arvostettu, varakas, vauras. Suomessa on lisäksi muualta itämerensuomesta puuttuva rakenne hyvä tekemään, jossa hyvä voi merkitä paitsi 'taitavaa', myös 'altista, innokasta'. Karjalassa hyvä tarkoittaa myös 'kaunista'. Siellä täällä itämerensuomen murteissa, erityisesti etelässä, hyvä on myös oikeanpuoleisen synonyymi. Toivotuksissa (hyvää päivää!) ja vastauksissa kiitokseen (ole hyvä!) on hyvä käytössä kautta itämerensuomen, käyttötavat tosin vaihtelevat.

Monissa yhteyksissä hyvä merkitsee myös odotusta suurempaa kokoa tai määrää, se on siis 'runsas, reilu, melkoinen'; vatjassa üvä voi olla myös 'voimakas' (tuuli, lannoite ym.), virossa taas hea-sanaa käytetään myös vahvistuspartikkelina 'hyvin, erittäin'.

Hyvällä on myös substantiivista käyttöä. Yleisesti se on, paitsi 'hyvyys', myös 'etu, hyöty, onni', 'omaisuus, tavara' ja 'herkku'.

Alkuperä

Sanalle hyvä tunnetaan vastine saamelaiskielistä: pohjoissaamen verbin savvit 'parantaa, parantua' (muissa saamelaiskielissä 'parantua') voi palauttaa samaan länsiuralilaiseen sanavartaloon *šüwä tai *šiwä. Samaan yhteyteen kuuluvana on pidetty myös ersämordvan adjektiivia čiv ’hyvä, kelvollinen’, mutta tämä ei ole ainakaan äänteellisesti säännöllinen vastine. Sanaa on esitetty kanta- tai keski-iranilaiseksi lainaksi adjektiivista, jota edustaa indoarjan puolella sanskritin śiva- ’suopea, hyväntahtoinen, ystävällinen, rakas’, joskin oletus on epävarma muun muassa siksi, että lähtösanaa ei ole tavattu itse iranilaisista kielistä.