huuli

Vastineet ja kantasuomen rekonstruktio

Kantasuomen *huuli

suomen huuli
karjalan huuli
vepsän hul’
vatjan uuli
viron huul
eteläviron huuĺ
liivin ūļ

Levikki ja merkitykset

Sanalla on merkitys 'huuli' kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä. Sanalla on runsaasti myös toissijaista vertauskuvallista käyttöä: esimerkiksi suomen murteissa ja karjalassa huuli voi tarkoittaa myös esineitten huuli- tai leukamaisia osia, kuten päällekkäisten seinähirsien särmiä ja pihtien leukoja. Ainakin suomen murteissa huulet merkitsevät yleisesti myös 'häpyhuulia'. Suomen murteissa ilmaisu huulella, huulilla tarkoittaa myös 'vierellä, reunalla' sekä 'täpärällä, tipalla, kahden vaiheilla, niillä main, jnk rajoilla'.

Alkuperä

Huuli on uralilainen perintösana, jonka vastineita ovat itähantin lul ja etelähantin tut 'suu' sekä luultavasti myös pohjoissaamen sulla 'suunta; jotakin suunnilleen vastaava määrä, jotakin muistuttava ulkonäkö tai muoto' vastineineen inarin- ja luulajansaamessa. Saamen sanasta johdetulla, venyttämistä merkitsevällä verbillä on vastineita myös koltansaamessa (su͕l̜̄ᴅ̜̄eᴅ) sekä turjansaamessa. Saamen sanan yhteyttä itämerensuomen ja hantin sanoihin on epäilty semanttisten erojen vuoksi. Myöskään sanan kantauralilainen rekonstruktio ei ole aivan täysin selvä, mutta luultavasti kantauralin asuksi voidaan rekonstruoida *šuwlǝ̑ ja merkitykseksi 'huuli'.