huttu

Vastineet ja kantasuomen rekonstruktio

Kantasuomen *huttu

suomen huttu
karjalan huttu
vepsän '
vatjan '
viron '
eteläviron '
liivin '

Levikki ja merkitykset

Huttu on suomen itämurteitten ja karjalan kielen sana puurolle, erityisesti jauhopuurolle; Perämeren ympäristöstäkin sanaa on tavattu. Lähinnä vanhan Käkisalmen läänin alueella huttu merkitsee myös sosetta tai soseesta uunissa paistettua laatikkoruokaa.

Alkuperä

Liettuassa on verbi šusti, preesens šunta, latviassa sen vastine sust, preesens sūt. Kumpikin verbi merkitsee hautumista, liettuan sana myös mm. höyryämistä ja höyryttämistä sekä ruuan valmistamista erityisesti höyryttämällä. Näistä verbeistä on johdettu ruokien nimiä: liettuan šutynė merkitsee keitettyjä ja haudutettuja perunoita, lätin sutnes maidon kera syötäviä ruskistettuja vehnäjauhoja. Samantapaista johdosta kantasuomen balttilaisten lainojen muinaisessa lähtökielessä on pidetty hutun lähtömuotona.

Toisaalta komin ja udmurtin шыд 'keitto' sopisi äänteellisesti hutun vastineeksi. Kenties uralilaisiin kielimuotohin onkin lainautunut liettuan ja lätin verbin edeltäjä *(k)ṣunte- jo baltoslaavilaisesta kantakielestä. Itse verbi olisi suomessa muotoa **huntea ('keittää?'), mutta säilynyt on vain sen partisiippi huttu, vrt. tuntea: tuttu.