EVE:hirmu

From Sanat

Etusivutunnus madallettuna.jpg

hirmu

Vastineet ja kantasuomen rekonstruktio

Kantasuomen *hirmu

  • suomen hirmu
  • karjalan hirmu
  • vepsän '
  • vatjan irmu
  • viron hirm
  • eteläviron hirm
  • liivin irm

Levikki ja merkitykset

suomi
karjala
vatja
viro
liivi
Substantiivi hirmu (johdoksineen kuten hirmuinen, hirmuisa) tunnetaan muissa itämerensuomalaisissa kielissä paitsi vepsässä ja lyydissä; myös karjalassa sana vaikuttaa harvinaiselta. Sanan merkitys on yleisesti (suomessa lähinnä itämurteissa) 'pelko, kauhu', myös hirveästä, pelottavasta olennosta tai ilmiöstä käytettynä. Virossa ja karjalassa sana merkitsee lisäksi 'kurinpitoa' tai 'kuritusta'. Suomessa ja virossa hirmu, hirmun tai muu sanan sisältävä rakenne kuten hirmun tavalla toimii myös vahvistavana ilmauksena 'erittäin, valtavan, valtavasti'.

Alkuperä

Hirmu lienee vanha balttilainen laina lähtömuodosta, jonka sukua ovat liettuan šiurpus 'kauhea, pelottava; (tuuli, sää, talvi, kosteus ym.) hyinen, kolea; epätasainen, karkea; töykeä; (ääni) käreä, ärtyisä' ja latvian širmuļi ’hirmunväristykset, kauhu’.

Hirmu-vartalon äänteelliseen muunnelmaan perustuvat ilmeisesti inkeroisen hirvu 'hyvin, kovin' sekä suomen ja karjalan hirveä, hirvittää jne. (vanhassa kirjasuomessa myös hirmeä).

Pohjoissaamen hirbma 'pelko, kauhu' samoin kuin adjektiivit hirbmat, harbmat 'hirveä' ovat lainaa suomesta.