hiiva

Vastineet ja kantasuomen rekonstruktio

Kantasuomen *hiiva

suomen hiiva
karjalan '
vepsän '
vatjan iiva
viron hiiv
eteläviron hiiv
liivin '

Levikki ja merkitykset

Hiivalla on vastineet kaikissa suomen murteissa, etelä- ja aunuksenkarjalassa, inkeroisessa, vatjassa, viron saarten murteissa sekä võrossa. Võron sana merkitsee sahan- ym. purua, mutta muut vastineet samaa kuin suomessa eli käyte- ja nostatusainetta sekä mallasjuoman pintaan nousevaa vaahtoa tai pohjan sakkaa. Suomen länsimurteissa hiivaksi kutsutaan myös humalaa juoman valmistamisessa, savolaismurteissa sanalla taas on lisämerkitys 'tuhka, pöly, höyde', joka tulee lähelle võron sanan merkitystä. Vatjassa sana merkitsee myös leivän juurta.

Alkuperä

Sanalla saattaa olla vastine mordvassa, ersän чов ja mokšan šov ’vaahto’. Tämä olisi siis sanan alkuperäinen merkitys, josta se olisi oluenpanon kontekstissa myöhemmin saanut 'käyteaineen' merkityksensä. Vanhin olueen liittyvä sanasto on itämerensuomessa yleisesti germaanista lainaa, ellei kalja ole peräti (pohjois)kantaindoeurooppalainen laina. Mordvalainen sana saattaa kuitenkin olla samaa lähtöä kuin marin шоҥ ’vaahto, kuohu’, jota taas äännesyistä ei voi yhdistää hiiva-sanaan. Täten hiiva jää vaille varmaa etymologiaa. Se on aiemmin yhdistetty balttilaiseen harmaata merkitsevään sanueeseen, mutta 'harmaa' jää niin kauas 'hiivasta' ja 'vaahdosta', ettei sanaa voi pitää balttilaisperäisenä.