EVE:hihna
hihna
Vastineet ja kantasuomen rekonstruktio
Kantasuomen *hihna
- suomen hihna
- karjalan hiihna
- vepsän hihn
- vatjan ihna
- viron ihn
- eteläviron Le ihn
- liivin nī’ņ
Levikki ja merkitykset
Hihna on itämerensuomessa laajalle levinnyt, mutta puuttuu kuitenkin inkeroisen ja lyydin lähteistä sekä monista viron ja eteläviron murteista; viron muoto ihn on yleinen vain saarten murteissa. Sana merkitsee nahkaista vyötä, nauhaa ja remmiä sekä viilekettä, siellä täällä myös nuoraa tai lankaa.
Alkuperä
Läntisissä uralilaisissa kielissä on muodoltaan ja merkitykseltään samantapaisia sanoja: luulajansaamessa sas'ne ’säämiskä’ (vastineet eteläsaamesta pohjoissaameen), mordvalaiskielissä ersän кшна ja mokšan šna 'hihna' sekä marissa шÿштö (länsimarissa šəštə) 'nahka; hihna, remmi'. Saamen ja mordvan muodot sopivat itämerensuomen hihnan vastineiksi, jolloin niitten kantamuodoksi voidaan rekonstruoida länsikantauralin *ši(k)šna, mutta marin sana ei vokaalinsa takia sovi sen vastineeksi. Äännerakenteensa takia (š-alkuisuus ja sisäinen konsonanttiyhtymä) puolesta sana vaikuttaa epäuralilaiselta.
Myös itäbalttilaisissa kielissä on samankuuloisia sanoja: liettuan šikšna 'valjaisiin ja jalkineisiin käytettävä parkitsematon nahka; kapea nahkanauha t. -suikale; nahkavyö t. -hihna ym.' ja lätin siksna 'hihna'. Näillä sanoilla ei ole indoeurooppalaisia vastineita eikä käypää etymologiaa, joten niillä on varmaankin yhteinen alkuperä itämerensuomen, saamen, mordvan ja marin sanojen kanssa. Todennäköisin selitys on, että niin kantaitäbaltti, kantalänsiurali kuin (esi)kantamarikin ovat lainanneet sen jostain tuntemattomasta, sittemmin kadonneesta Koillis-Euroopassa puhutusta muinaiskielistä.