henki

Vastineet ja kantasuomen rekonstruktio

Kantasuomen *henki

suomen henki
karjalan henki
vepsän heng
vatjan entši
viron hing
eteläviron henǵ
liivin jeng

Levikki ja merkitykset

Sanalla henki on kautta itämerensuomen useanlaisia toisiinsa liittyviä merkityksiä.

Ensinnäkin merkityksenä on konkreettinen 'hengitys, hengitysilma, henkäys, tuulahdus' jne., toisekseen 'elämä, elossa olo, elinvoima'.

Yksilöityvänä henki voi tarkoittaa myös 'sielua, mieltä' ruumiin vastakohtana, myös täysin ruumiitonta henkiolentoa, tai toisaalta metonyymisesti ihmisyksilöä tai muuta elävää olentoa. Ainakin suomessa, karjalassa ja virossa on tunnettua myös käyttö merkityksissä 'luonne', 'mieliala', 'innostus' tai 'tahto'.

Alkuperä

Sanan kantasuomea edeltävä historia on epäselvä. Vanhoiksi vastineiksi on esitetty muun muassa sellaisia etäsukukielten sanoja kuin udmurtin ӝог 'kuuma, kuumuus, hiki', pohjoismansin sāŋk 'hiki' ja itähantin tšĕŋk 'kuumuus', mutta kaikki ovat äänteellisesti tavalla tai toisella epäsäännöllisiä. Hantin sana voisi periaatteessa edustaa kantauralilaista muotoa *čeŋkə, mutta kantasuomalaiseen *šenki-asuun tästä pääseminen edellyttäisi epäsäännöllistä muutosta *č > *š. Luultavasti itämerensuomen sana ei liity näihin mitenkään.