helma

Vastineet ja kantasuomen rekonstruktio

Kantasuomen *hëlma

suomen helma
karjalan helma
vepsän '
vatjan õlma
viron hõlm
eteläviron hõlm
liivin ȭlma

Levikki ja merkitykset

suomi · karjala · vatja · [ viro] · liivi

Helma esiintyy kaikkialla itämerensuomessa vepsää lukuun ottamatta. Se merkitsee yleisesti lievettä eli vaatteen alareunaa tai napitettavaa reunaa, mutta murteittain myös kallion kielekettä, nuotan, pilven tms. reunaa. Useimmista suomen ja karjalan murteista sanalta tavataan myös merkitys 'syli'.

Alkuperä

Helma on lainautunut varhain itämerensuomesta saameen: pohjoissaamen vastine šielbmá merkitsee kynnystä. On ajateltavissa, että tämä on ollut sanan merkitys jo kantasuomessa, ja siitä on metaforisesti kehittynyt ’päärme, paksumpi kaitale vaatteen reunassa’ ja edelleen ’lieve, helma’. Kynnyksen merkitystä tulee lähelle samankuuloinen slaavilainen sanue, johon kuuluvat mm. venäjän слемя (venäjänkirkkoslaavissa слѣмѧ) 'hirsi; poikkipuu' puolan szlemię 'poikkipuu, ikkunan vesilauta'; sloveenin sleme ja keskisen eteläslaavin sljeme 'kurkihirsi; katon t. vuoren harja'. Slaavilainen muoto ei kuitenkaan selitä itämerensuomen sanan h-alkuisuutta, joten lainan tulisi olla vanhempi, balttilainen. Slaavilaisen sanan vastine liettuassa on šelmuo 'katonharja; harjanalunen; katon päätykolmio; katto-oljet katonharjan päällä; säkä'. Koska baltoslaavilaisen sanueen merkityksiä ei itämerensuomen sanalta eikä siitä saameen lainautuneelta sanalta tavata, jää lainaselitys epävarmaksi. Sen paikkansapitävyys siis riippuu oletetun merkityksenkehityksen todennäköisyydestä.