heisi2

Vastineet ja kantasuomen rekonstruktio

Kantasuomen *häici

suomen heisi
karjalan höytö(i)←
vepsän heiže←
vatjan '
viron heie←
eteläviron häieh←
liivin '

Levikki ja merkitykset

Heisi (< kantasuomen *häici) on säilynyt itsenäisenä sanana vain savolaismurteissa sekä labialisoituneena (höyty, höytö(i)) Aunuksen karjalassa ja lyydissä. Se merkitsee rönsyä, kortta, juolavehnää, riippuvaa rihmamaista koivunoksaa, hämähäkinseittiä tai muuta rihmamaista rakennetta sekä heisimatoa (Cestoda). Siitä on johdettu viron heie ja eteläviron häieh, jotka merkitsevät säiettä, lankaa tai kuitua. Kaikkialla itämerensuomessa inkeroista lukuun ottamatta on heisi säilynyt osana yhdyssanaa heisimato, jonka alkuperäinen motivaatio lienee ollut 'rihmamato' tai 'nuoramato', sama kuin heisimadon saksankielisellä nimellä Saitenwurm. (Heisi heisimadon merkityksessä on vasta sen myöhempi lyhentymä.)

Alkuperä

Sanan alkuperäinen merkitys on 'rihma, nuora, säie' ja se on lainaa kantagermaanin sanasta *saida-, jota jatkavat muinaisskandinaavin seiðr ’side, köysi, vyö’, muinaisyläsaksan seito ’köysi, nuora, paula’, seit ’ansa, paula’ ja seita ’soittimen kieli’ sekä nykysaksan Saite ’soittimen kieli’.