EVE:hanhi

From Sanat

Etusivutunnus madallettuna.jpg

hanhi

Vastineet ja kantasuomen rekonstruktio

Kantasuomen *hanhi

  • suomen hanhi
  • karjalan hanhi
  • vepsän hanh
  • vatjan anõ
  • viron hani
  • eteläviron haah́
  • liivin S aani

Levikki ja merkitykset

suomi
karjala
vatja
viro
[ liivi]
Sanalla on vastineet kaikissa itämerensuomalaisissa murteissa paitsi Kuurinmaan liivissä. Merkitys on kaikkialla 'Anser-sukuun kuuluva vesilintu'. Suomen länsimurteissa sekä viron ja eteläviron murteissa hanheksi kutsutaan myös lummetta tai lumpeen kukkaa (hanhenupukkaa), viron murteissa myös pajunkissaa.

Alkuperä

Sana on lainaa balttilaisesta *žans-kantaisesta muodosta, jota vastaavat hanhea merkitsevät liettuan žąsis ja lätin zoss. Samaa indoeurooppalaista juurta ovat muun muassa ruotsin gås, saksan Gans, englannin goose, muinaisindoarjan (sanskritin) haṁsaḥ, haṁsī, kreikan χήν ja latinan ānser, jotka kaikki merkitsevät hanhea.

Balttilaisen lähtömuodon perusteella itämerensuomeen odottaisi kuitenkin sanansisäistä -s-äännettä eikä -h-ta. Tämän h:n takana voi olla aiempi š, joka (säännönmukaisesti soinnillistuneena > ž) näkyy myös ersän sanassa шенже 'sorsa'. Tällöin sana olisi saatu jo viimeistään länsikantauraliin eli mordvan, saamen ja itämerensuomen yhteiseen kantakielivaiheeseen. Muut balttilaislainat eivät kuitenkaan näytä näin vanhoilta. Epäsäännöllinen edustus selittyy siis ehkä paremmin rinnakkaisilla, linnunnimiin tyypillisesti liittyvän äännemukailun (onomatopoieettisuuden) aiheuttamilla muutoksilla itämerenusuomessa ja mordvassa. Itämerensuomessahan ei ole muitakaan -nse-, -lse- tai -rse-vartaloisia sanoja, kun taas linnunnimissä -nhe-vartaloisen hanhen rinnalla ovat -lhe-vartaloinen tilhi ja -rhe-vartaloinen närhi.

Balttilaiskontaktien aikaan hanhia ei varmaankaan vielä pidetty kotieläiminä, vaan sana on lainautunut villihanhen nimityksenä.