haltia

Vastineet ja kantasuomen rekonstruktio

suomen halti(j)a
karjalan haltie
vepsän '
vatjan altia(z)
viron haldjas
eteläviron haldjas?
liivin '

Levikki ja merkitykset

Sanalla on vastineet pohjoisvirossa sekä itämerensuomen pohjoisryhmässä lyydiä ja vepsää lukuun ottamatta. Kaikkialla se merkitsee henkiolentoa, yleensä ihmishahmoista luonnon tai asuinpaikan henkeä, mutta myös irrallista varjosielua eli etiäistä tai eläimen suojelushenkeä. Suomen ja karjalan murteissa haltijalla on muitakin merkityksiä: yleisesti se on 'omistaja, isäntä, emäntä', siellä täällä suomen murteissa myös 'lapsen vanhempi' tai 'hoitaja'. Abstraktissakin käytössä sana on suomen murteissa: haltija voi merkitä luonteen voimaa, rohkeutta tai itsehillintää. Monissa murteissa myös lattian tai välikaton vaakasuora kannatinparru on haltija.

Alkuperä

Haltija, kuten myös vartija, näyttää erehdyttävästi jA-tekijännimijohdokselta. Se on kuitenkin laina kantaskandinaaviin rekonstruoitavasta muodosta *haldia(z), joka puolestaan on tekijännimijohdos verbistä, jota muinaisskandinaavissa vastaa halda ja ruotsissa hålla 'pitää (paikallaan, hallussaan, pystyssä jne.)'. Tästä verbistä on lainautunut suomen hallita.

Kantaskandinaavin johdoksen motivaationa on ollut 'paikallaan, hallussaan, pystyssä jne. pitäjä'. Sana ei sellaisenaan ole säilynyt nykykieliin, mutta muinaisruotsista on tavattu siitä muodostetut yhdyssanat bø̄na-hælde ’rukoilu, rukoukset’, sam-hælde ’yhteisyys, yhteisö’, up(pe)-hælde ’ylöspito, hoitaminen’ ja væl-hælde ’hyöty, etu’.

Koska sanat lainautuvat aina jossain tietyssä, usein suppeassa käyttöyhteydessä (eikä skandinaavinen kantaverbi 'pitää' ole lainautunut muodossa, jota suomessa vastaisi verbi **haltia tai **haltea, jollaisesta halti(ja) voisi olla tekijännimijohdos), ovat substantiivin halti(j)a eri merkitykset varmaankin erillisiä lainoja. Ei ole luultavaa, että kantasuomeen olisi kantaskandinaavista lainautunut abstrakti 'jossain pitäjän' merkitys.

Luultavasti vanhin, mahdollisesti jo myöhäiskantasuomen aikainen laina on henkiolennon nimitys. 'Omistajan', 'hoitajan' ja 'vanhemman' merkitysten takana on varmaankin 'huoltajaa, ylläpitäjää' tarkoittanut johdos, 'kannatinparrun' takana puolestaan samaa merkinnyt skandinaavinen sana, jonka motivaationa on ollut 'pitävä, kantava rakenne'. 'Luonteen voiman' merkitys on voinut kehittyä henkiolennon nimityksestä.