Etymologiadata:imsm:haltija(s)
*haltija(s)
Vastineet:
- Suomi: halti(j)a
- Karjala: haltie
- Vepsä:
- Vatja: altia(z)
- Pohjoisviro: haldjas
- Eteläviro: -haldjas
- Liivi:
mksm. *haltija(s) (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
haltija, haltia (Agr haltia; yl.) ’yliluonnollinen olento, suojelushenki; henkilö, jonka hallinnassa jokin on; (murt.) hengenvoima, rohkeus, uskallus / übernatürliches Wesen, Schutzgeist; Besitzer, Gebieter; Macht, Mut’, olla haltioissaan
~ ink haltias, haltiaine, haltē, halteine ’haltija, kummitus, henkiolento; paholainen’ | ka haltie ’omistaja, hallussapitäjä, isäntä; haltija, suojelushenki, voima, onni’ | ly haĺgī ’haltija’ | va altia, altiaz, altē̮ id., (Kukk) halt́śiaina ’id., kummitus, tekee pahaa ihmisille’ | vi haldjas (rinn. halgijas, hallias) ’haltija, haltijatar, kummitus’ (sm > lpN halˈde (Lu In) ’haltija’)
~ ink haltias, haltiaine, haltē, halteine ’haltija, kummitus, henkiolento; paholainen’ | ka haltie ’omistaja, hallussapitäjä, isäntä; haltija, suojelushenki, voima, onni’ | ly haĺgī ’haltija’ | va altia, altiaz, altē̮ id., (Kukk) halt́śiaina ’id., kummitus, tekee pahaa ihmisille’ | vi haldjas (rinn. halgijas, hallias) ’haltija, haltijatar, kummitus’ (sm > lpN halˈde (Lu In) ’haltija’)
< germ (ksk) *halđiaz (nomen agentis), *halđia- (vrt. mn halda, nn holde, ruots hålla, ns halten ’pitää’, goot haldan ’kaita, paimentaa’): mr samhälde, nr samhälle ’yhteis-, yhdyskunta’, mr uphälde, nr uppehälle ’elatus, elanto’. Vrt. hallita, haltu.
Lähdekirjallisuus:
- Ahlqvist 1856 WotGr 121 (sm ~ va)
- Lindström 1859 KeltGerm 100 (sm ~ germ)
- Thomsen 1869 GSI 115 (sm < goot)
- Thomsen 1870 Einfl 134 (+ vi)
- Friis 1871 LpMyth 53 (sm > lp)
- Karsten 1934 FmS 2 108–09 (sm halti(j)a, vi haldjas < ksk yks. nom. *halđiaz t. yks. akk. *halđia)
- Haavio 1942 Kodinh 12–13 (+ ka)
- SKES 1955 52 (+ ly)
SSA:n jälkeen kannatetut etymologiat
| Lähde, s. | M | S | E | L | Väite | Argumentit |
|---|---|---|---|---|---|---|
| Thomsen 1869: 115 | ⇐ hallita ← ge | |||||
| Karsten 1934 Fms: 109 | - | Vastaan | Odotuksenmukainen kantaverbi puuttuu, vrt. hallitsija ⇐ hallita; myös vartija suoraan ← ge |
| Lähde, s. | M | S | E | L | Väite | Argumentit |
|---|---|---|---|---|---|---|
| Karsten 1934 Fms: 108–9 | ← ksk m *halđia(z), vrt. mru n bø̄na-hælde ’rukoilu, rukoukset’, sam-hælde ’yhteisyys, yhteisö’, up(pe)-hælde ’ylöspito, hoitaminen’, væl-hælde ’hyöty, etu’ |
| Lähde, s. | M | S | E | L | Väite | Argumentit |
|---|---|---|---|---|---|---|
| Harvilahti 1990 TL 120: 70–1 | + | (Liukkonen) ← ba vrt. lt žaltys ’tarhakäärme’ | Liettualaisissa tarinoissa käärme esiintyy paitsi talon ja ihmisten suojelijana, myös karjanhaltijana | |||
| Liukkonen 1999: 35–7 | + | + | + | Tarkennus: < ksm *šaltja ← ba *žal(k)tja vrt. lt žaltỹs murt. žalktỹs, lv zaltis id.; ei ~ haltija | Mksm *haltja > sm haltia kuten mksm *hartja (← ge) > sm hartia; lähtömuotona liettuasta kadonnut ba neutri; mytologisen olennon nimitys juontaa rantakäärmeestä, jota sekä Baltiassa että Suomessa tiedetään pidetyn kotieläimenä esikristillisen perinteen mukaan, sillä kotikäärmeen katsottiin haltioiden tapaan suojelevan taloa ja karjaa. |