aro

Vastineet ja kantasuomen rekonstruktio

Kantasuomen *aro

suomen aro
karjalan aro
vepsän '
vatjan '
viron aru
eteläviron aro
liivin '

Levikki ja merkitykset

Aro on vakiinnutettu suomen yleiskieleen kuivan, puuttoman, yleensä heinää ja pensaita kasvavan kasvillisuusvyöhykkeen nimeksi. Murteissa sanoilla aro ja aromaa on tällaisen termikäytön lähtökohdaksi sopivat merkitykset 'kuiva, huonokasvuinen maa, nurmettumaan jätetty pelto, kivikkoinen rinnemaa, keto, aho'.

Kuitenkin vähintään yhtä yleisiä ovat aron ja aromaan aivan vastakkaiset merkitykset 'ympäristöään alempi, ajoittain tai jatkuvasti vetinen, tavallisesti savipohjainen maaston kohta: luonnonniitty; suo, soistunut notkelma; märkäpohjainen lehti- tai sekametsä; notko tai painanne, jossa usein on vettä; suonsilmäke, lampi; puro, joen syvänne tai laajentuma'. Nämä matalaan tai märkään maahan viittaavat merkitykset sanalla aro on myös varsinaiskarjalassa.

Vanhasta kirjasuomesta tavataan kummankinlaisia merkityksiä. Murrekartalle ei niiden välille ei voi piirtää selvää rajaa, vaan alueet vaikuttavat limittyvän toisiinsa. Ero on selvä vain Pohjanmaalla, jossa aro merkitsee paljon tavallisemmin matalaa ja märkää maata kuin kuivaa ketoa.

Viron ja eteläviron murteissa aron ja aromaan vastineet merkitsevät ympäristöänsä ylempää, kuivaa maata, jollaisella usein laidunnetaan karjaa tai kasvatetaan heinää. Osa murreteksteistä kuvaa aromaata viljavaksi, toiset päinvastoin huonokasvuiseksi maaksi.

Alkuperä

Arolle on ehdotettu vastineita kaikista obinugrilaisista kielistä, esimerkiksi pohjoismansin sanaa ūraj 'joenuoma' ja pohjoishantin sanaa wuri 'järveksi muuttunut vanha joenuoma, pudas; ruohoinen lampare'. Jos aron vanhin merkitys on itämerensuomelle ja obinugrille yhteinen 'entinen joenuoma', ovat siitä muutkin suomen ja karjalan matalaan ja märkään maastonkohtaan viittaavat merkitykset helposti johdettavissa.

Etelävirossa, virossa ja monin paikoin suomessa on aro kenties karjatalouden kautta voinut siirtyä tarkoittamaan kuivia ja huonokasvuisia ylämaita. Joenvarsien arot on ehkä mielletty paikoiksi, joissa karjaa laidunnetaan. Kun saviset vesijättömaat on monin paikoin kuivatettu pelloiksi, on karja siirretty korkeammille, viljelyyn kelpaamattomille maille, joita tämän myötä on alettu kutsua aro(ma)iksi.