Etymologiadata:imsm:aro
*aro
Vastineet:
mksm. *aro < vksm. *+ (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
~ ka aro ’vetelä heinämaa, tuore notkelma kankaalla, matala ja kortteinen joenlahti’ | vi aru ’hedelmällinen, kuiva maa, kuiva niitty’
- Ojansuu 1906 NphM 8 93 (sm ~ vi)
- Kalima 1910 SUST 29 36 (syrj < ven)
- Kalima 1915 OLR 78–79 (+ ka; ims > ven > syrj)
- Toivonen Vir 1930 338–39 (+ ostj)
- SKES 1955 24
- DEWOS 1967 163 (+ vog)
- UEW 1988 17
SSA:n jälkeen kannatetut etymologiat
| Lähde, s. | M | S | E | L | Väite | Argumentit |
|---|---|---|---|---|---|---|
| Toivonen 1930 Vir: 338–9 | + | + | = hnt wuri 'lampare, järveksi muuttunut entinen joenuoma ym.' | |||
| DEWOS 1967: 51 | = mns[P] ūraj 'joenuoma' | |||||
| UED 2020: s.v. ara(w) | x | = mnsE orāj ‘lampare’, I ŏrij ~ wŏri ~ wuri, L wuri ~ uri, P ūraj ’joenuoma’ (< kmns *ūraj), haI uri̮, E urǝ, P wǫri ~ wuri ’järveksi muuttunut vanha joenuoma, pudas; ruohoinen lampare’ (< kha *ōrəj) < kur *ara(w); sm ura ei tähän | ims:ssa merkitys 'tulvaniitty, soinen joenvarsimaa' on arkaaisempi kuin 'kuiva tasankomaa'; mns–ha semantiikan perusteella alkumerkitys liittynyt maan kasautumiseen jokien läheisyydessä; tarkempi semanttinen rekonstruktio hankalaa; kmns *ū < kur *a(-a); kur *u > kmns *u ~ *a; sm ura = udm [ks. tarkemmin] |
EVE:n sana-artikkeli
Keskustelu
Suhde ahoon
Tulee mieleen, että aro kuivan avoimen paikan merkityksessä muistuttaa kovasti merkitykseltään läheistä ahoa. Kun uralilainen etymologia viittaa melko erilaiseen alkuperäiseen merkitykseen, olisi mahdollista ajatella, että merkityskehitys perustuu kontaminaatioon.
- Semantiikan puolesta voisi näin ajatella, mutta levikki ei sitä oikein tue: aho-sanan alue Suomenlahden eteläpuolella rajoittuu vatjaan ja viron koillismurteeseen, kun taas aro on 'kuiva ylämaa' koko alueellansa virossa ja etelävirossa. Periaatteessa on varmaan mahdollista, että aro olisi merkityksensä vaihduttua vienyt ahon paikan kokonaan lähes kaikkialla etelässä, mutta mikään ei todista sen puolesta. Sitten toisaalta karjalassakin on aho 'aho', mutta aro on siellä silti säilyttänyt "ugrilaisen" merkityksensä. --Sjunttila (keskustelu) 21. tammikuuta 2023 kello 18.11 (EET)
Spekulatiivisemmin mieleen toisaalta tulee, että aholle esitetty ieur. etymologia (< *ašo, tavalla tai toisella ← myöhäiskie. *Has- 'palaa') olisi soviteltavissa myös aroon nykymerkityksessään, eli sana ei olisikaan sama kuin tulvaniittyä merkitsevä aro! Tällöin pitäisi epäillä germaanissa soinnillista Verner-varianttia *az-, josta luoteisgermaaniin & kantaskandinaaviin mennessä kehittyisikin sitten *aR-. Jos jokin sopiva sana tällaisessä asussa olisi olemassa, niin myös aho olla lainaa samasta vasta tässä vaiheessa. Mutta ensimmäisenä epäselvää on tosiaan jo, onko mistään tällaisesta johdoksesta ? *azō < ? *as-ā ? < *h₂as-eh₂ olemassa todisteita ensinkään (LÄGLOS: "ein unmittelbar passendes Substantiv liegt zwar nicht vor"). — Kummankaan sanoista ei tosin ole pakko olla mikään ieur. nomini ollenkaan, vaan voisivat olla myös kantasuomalaisia teonnimijohdoksia verbeistä *aha- (? 'palaa'; ja vrt. ahava jonka Nikkilä on etymologioinut samasta verbikannasta) ja *ara-, kuten oikeastaan uralilainenkin etymologia näyttää vaativan olettaa. --J. Pystynen (lähetä viesti) 21. tammikuuta 2023 kello 16.20 (EET)
- Hyviä spekulaatioita. Nikkilä ainakin mainitsee (Omaa vai lainattua, s. 136), että gootissa 'tuhka' on azgo ja rekonstruoi siksi kantagermaaniin sekä *askōn että *azgōn. Kantagermaanin *azena on suomen arina-sanan lähtömuodon taustalla. Jälkipainoisia johdoksia germaaniseen sanueeseen siis kuuluu. Sopiva johdos selittäisi sekä aron skandinaavisena että ahon vanhempana lainana, mutta mahtaneeko semmoista löytyä. --Sjunttila (keskustelu) 21. tammikuuta 2023 kello 18.11 (EET)
- En ihan ymmärtänyt, miksi aron uralilainen etymologia vaatisi oletusta verbivartalosta *ara-; eiväthän myöskään esim. sanojen pato, aivo, kanto tai salko uralilaiset etymologiat edellytä verbivartaloita. Ja jos verbivartalo *aha- on kantasuomessa jossain vaiheessa ollut olemassa, niin sillä tuskin kuitenkaan on ollut yleismerkitystä 'palaa', kun tuon merkityksen ilmaisemiseksi on yhteinen suomalais-saamelais-mordvalainen verbi *pala- 'palaa'. --Ante Aikio (keskustelu) 22. tammikuuta 2023 kello 13.56 (EET)
- Eroaa kanto-tyypin tapauksista siinä, että myös vastineet obinugrissa näyttävät johdoksilta ja minusta vieläpä juuri verbikantaisilta: kantauralin tasossa olisivat lähinnä *ara-ja, merkitys ehkäpä suunnilleen 'tulvija, tulviva'. Mansissa *-j on yleensäkin produktiivinen ainoastaan adjektiivien ja verbinominien johtimena. Itämerensuomen nominikantaiset *-i-diminutiivit ovat uskoakseni lähinnä adjektiivisen alkumerkityksen edelleenkehittymää (ehkä väliasteena attribuuttimuodot tyyppiä lehmi-), eivät mikään vanha funktio jonka voisi palauttaa jo kantauraliin.
- Tässä tulee mieleen myös, olisiko samaa *ara-kantaa unkarin ár 'tulva, virta; tulvia, virrata'. Unkarin etymologiaperinteessähän tämä sana on Setälän jäljissä yhdistetty toiseen samantyyppistä semantiikkaa edustavaan obinugrin sanueeseen mns KU P So tūr 'järvi', hnt DN tor 'järvi, V lar 'tulva-alue' (UESz, UEW). --Juha Kuokkala (keskustelu) 23. tammikuuta 2023 kello 00.03 (EET)
- Verbille *aha- viimeisimpänä merkityksenä parhaiten kai tulisi 'kuivettua, ahavoitua'. Tätä edeltävään merkitykseen 'palaa', ja siis varmaankaan ei yleismerkityksessä vaan jossain konnotaatioiltaan erikoistuneessa merkityksessä kuten 'palaa, kulottua (heinä)', viittaisi lähinnä lainaetymologia — jos siihen haluaa siis uskoa (koska vähän aukkoiseltahan se näyttää). --J. Pystynen (lähetä viesti) 22. tammikuuta 2023 kello 15.26 (EET)
- Eroaa kanto-tyypin tapauksista siinä, että myös vastineet obinugrissa näyttävät johdoksilta ja minusta vieläpä juuri verbikantaisilta: kantauralin tasossa olisivat lähinnä *ara-ja, merkitys ehkäpä suunnilleen 'tulvija, tulviva'. Mansissa *-j on yleensäkin produktiivinen ainoastaan adjektiivien ja verbinominien johtimena. Itämerensuomen nominikantaiset *-i-diminutiivit ovat uskoakseni lähinnä adjektiivisen alkumerkityksen edelleenkehittymää (ehkä väliasteena attribuuttimuodot tyyppiä lehmi-), eivät mikään vanha funktio jonka voisi palauttaa jo kantauraliin.
- En ihan ymmärtänyt, miksi aron uralilainen etymologia vaatisi oletusta verbivartalosta *ara-; eiväthän myöskään esim. sanojen pato, aivo, kanto tai salko uralilaiset etymologiat edellytä verbivartaloita. Ja jos verbivartalo *aha- on kantasuomessa jossain vaiheessa ollut olemassa, niin sillä tuskin kuitenkaan on ollut yleismerkitystä 'palaa', kun tuon merkityksen ilmaisemiseksi on yhteinen suomalais-saamelais-mordvalainen verbi *pala- 'palaa'. --Ante Aikio (keskustelu) 22. tammikuuta 2023 kello 13.56 (EET)
- Hyviä spekulaatioita. Nikkilä ainakin mainitsee (Omaa vai lainattua, s. 136), että gootissa 'tuhka' on azgo ja rekonstruoi siksi kantagermaaniin sekä *askōn että *azgōn. Kantagermaanin *azena on suomen arina-sanan lähtömuodon taustalla. Jälkipainoisia johdoksia germaaniseen sanueeseen siis kuuluu. Sopiva johdos selittäisi sekä aron skandinaavisena että ahon vanhempana lainana, mutta mahtaneeko semmoista löytyä. --Sjunttila (keskustelu) 21. tammikuuta 2023 kello 18.11 (EET)