ansa

Vastineet ja kantasuomen rekonstruktio

Kantasuomen *ansa

suomen ansa
karjalan ansa
vepsän '
vatjan aasa
viron aas
eteläviron aas
liivin ǭz

Levikki ja merkitykset

Pohjoisessa itämerensuomessa ja vatjassa sana merkitsee ensi sijassa silmukkapyydystä, suomen murteissa myös pyydystä yleensä. Suomenlahden eteläpuolella sana merkitsee silmukkaa, esimerkiksi kengännauhan kiinnityssilmukkaa, liivissä myös kädensijaa.

Viron aas-sanalla on lisäksi merkitys '(luonnon)nurmi, rantanurmi t. -laidun'. Tällä sanalla kutsuttuja nurmia ja laitumia on erityisesti jokien varrella, minkä perusteella sanan on selitetty aiemmin tarkoittaneen joenmutkan sisään "silmukkaan" jäänyttä maata. Tämäkin merkitys olisi siis voinut lähteä 'silmukasta'. Selitys jää epävarmaksi, koska oletetun merkityksenkehityksen väliastetta 'joenmutka, maa joenmutkassa' ei ole säilynyt.

Alkuperä

Ansalla on vastineet etelä-, luulajan- ja pohjoissaamessa, esimerkiksi pohjoissaamen vuos'si 'sanka'.

Sanan varhaisimmat merkitykset ovat 'silmukka' ja 'sanka' ja se on laina balttilaisesta sanasta *ansā, jota nykykielissä vastaavat liettuan ąsa ja lätin osa. Nämä sanat merkitsevät mm. kahvaa, sankaa ja astian korvaa sekä kengän tai virsun silmukkaa, johon nauha pujotetaan, liettuan sana myös neulansilmää ja napinreikää. Niitten periytymistä indoeurooppalaisesta kantakielestä asti osoittaa täydellinen muotovastine latinassa, ānsa 'kahva, kädensija; ote, kiinnekohta'.