EVE:angervo

From Sanat

angervo

Vastineet ja kantasuomen rekonstruktio

Kantasuomen *angër-

  • suomen angervo←
  • karjalan ankervo←
  • vepsän '
  • vatjan '
  • viron anger-
  • eteläviron angõr-
  • liivin āngastõm←

Levikki ja merkitykset

vanha kirjasuomi · suomi · karjala · viro angervaks · eteläviro angõrhain · liivi

Angervo vastineinensa itämerensuomessa merkitsee ensisijaisesti mesiangervoa, Filipendula ulmaria, ja pensansangervoa, Spiraea. Muut angervoiksi kutsutut kasvilajit on meillä opittu tuntemaan myöhemmin. Sanan levikki kattaa suomen murteet paitsi lounaismurteita, varsinaiskarjalan, pohjoisviron, eteläviron ja liivin.

Sanan muoto vaihtelee itämerensuomessa erittäin paljon. Tunnettuja variantteja ovat suomen ja karjalan anger ~ angeri ~ ankeri, suomen angerheinä = viron angerhein, eteläviron angõrhain, suomen anger|horma, -kukka, -levä, angerin- ja ankerinkukka, viron angervarred, eteläviron angõr|pist, -puss, -püss, -pü(r)st, -pütsik, -pää ja -päss; ankera-alkuiset muodot suomen ankerainen, ankerasheinä ja viron angerahernes; ankereʔ-alkuiset suomen ankereen|heinä, -kukka, -rihmus ja ankereheinä; suomen ankero, -heinä ja ankeroinen; suomen angerjus ja ankerus; suomen ja karjalan angerva, -heinä, angervainen, angervankukka; viron anger|vaks, -vaaks ja ängermaks; suomen angervo, -inen ja -npää; suomen angerma, -s, -inen, -nheinä, angermo; suomen angersheinä, -ma; liivin āngõrstõm, -õb-āina; suomen angelma, ankelia (jopa ankan|lehti ja -ruoho!); suomen ank|rihma, -risma, -roismu, -raiska, -raisma, -raismo ja ampraiska. Kansanetymologinen yhteys ankeriaaseen on varmaankin saanut aikaan suomen muodot ankeria, -heinä; ankerian|kukka, -rihmus, ankerias, -heinä, -ruoho, ankeriaan|heinä, -kukka(nen), -rihmus, ankeriainen ja ankeriaksenheinä.

Alkuperä

Tunnetuista varianteista lähimmä alkuperäistä tulee viron angervaks. Kasvin nimi on nimittäin kantasuomeen tullut kantaskandinaavin yhdyssanasta *angan-wahstuR 'tuoksukasvi'. Sen alkuosaa vastavat muinaisskandinaavin angi 'tuoksu, haju' ja ruotsin ånga 'höyry', jälkiosaa esimerkiksi muinaisskandinaavin vǫxtr ’kasvu’ ja ruotsin växt 'kasvi'.