EVE:ampu

From Sanat

Etusivutunnus madallettuna.jpg

ampu

Vastineet ja kantasuomen rekonstruktio

Kantasuomen *ampu

  • suomen ampu
  • karjalan ampu
  • vepsän ampta←
  • vatjan ampua←
  • viron amb
  • eteläviron '
  • liivin '

Levikki ja merkitykset

suomi
suomi
karjala
karjala
vatja
viro
viro
ampu

Viron amb (gen. ammu) on 'jousi, jousipyssy', myös yhdyssanassa ammukaar 'sateenkaari'. Suomen itämurteissa ja itärajan takana Vuokkiniemen karjalassa on ampu merkinnyt jotain äkillistä kotieläimen tautia. Suomessa yleisesti kiven räjäytyksen yhteydessä käytetty ampu ja murteista 'ampumisen, laukauksen' merkityksessä tavattu ampu ovat todennäköisimmin myöhäisiä takaperojohdoksia laajemmasta, koko pohjoisessa ja keskisessä itämerensuomessa tavattavasta ampua-verbistä. Sama pätee myös taudin nimitykseen.

ampua

Verbi ampua merkitsee varmaankin ensisijaisesti nuolen sinkoamista jousella ja vasta toissijaisesti tuliaseella ampumista, suomen murteissa myös räjäyttämistä. Yleisesti eri itämerensuomen murteissa käytetään salamaniskusta 'ukkonen ampuu' -tyyppistä ilmaisua ja ampiaisenkin sanotaan pistäessään 'ampuvan'. 'Ampui lehmän' -tyyppisillä subjektittomilla ilmaisuilla kuvataan suomen ja karjalan murteissa kotieläimen äkillistä sairastumista: tämä liittyy uskomuksiin pahansuovista voimista. Muutakin kuvaannollista käyttöä verbillä on: suomen murteissa pakkasen aiheuttamia tuhoja on nimitetty 'pakkasen ampumiksi' ja auringonpistoksista on sanottu 'päivä ampuu'.

Ampua-verbillä on myös intransitiivista (objektitonta) käyttöä: suomen murteissa se merkitsee 'syöksähtää, hyökätä, ampaista; osoittaa johonkin päin, suuntautua jotakin kohti, ulottua johonkin', karjalassa 'tulla äkkiä'. Suomen eri murteissa myös suljetussa tilassa olevan käyneen tai kiehuvan nesteen äkillisestä purkautumista on nimitetty ampumiseksi. Tällainen käyttö on levinnyt myös saamen kieliin, joissa (itämeren)suomesta jo ilmeisen kauan sitten lainaunut ábbut (pohjoissaamea, vastinein kautta koko saamen kielikunnan) merkitsee 'kiehua yli (astian laidan)', 'nousta (vesi joessa)'.

Alkuperä

Suomen ampu, ampua ja niiden vastineet lähisukukielissä perustuvat uralilaiseen verbivartaloon, *ampǝ̑- tai *ëmpǝ̑-, jolla on vastine udmurtin kielessä, ыбыны 'ampua'. Tarkka alkuperäinen asu on epävarma, yhtäältä vastineiden vähäisyyden ja toisaalta udmurtin kielen äännehistorian selvittämättöminen ongelmien takia.

Itämerensuomen sanojen johto-opillinen historia ei ole selvä. Muodon puolesta viron amb voi palautua kantasuomen substantiiviin *ampu 'jousipyssy', josta sitten on johdettu verbi ampua. Tällöin *ampu on puolestaan vartalon *ampǝ̑- vanha johdos.

Toisaalta ensisijaisempi voisi olla myös verbi ampua, josta myös viron edustama *ampu sopii takaperojohdokseksi (ehkä varhaisemmaksi kuin suomen ja karjalan ampu). Jälkitavun u:nsa takia ampua ei kuitenkaan voi olla vanha uralilainen kantasana. Periaatteessa se voi olla *ampǝ̑-verbivartalon johdos, mutta verbikantaiset U-johdokset ovat yleensä joko automatiivis-refleksiivisiä eli tekijään itseensä kohdistuvaa toimintaa ilmaisevia (juopua) tai kontinuatiivis-frekventatiivisia eli pitkäkestoista taikka toistuvaa tekemistä ilmaisevia (heilua), ja ampua-verbin perusmerkitys sopii kumpaankin kategoriaan äärimmäisen huonosti. Semantiikan kannalta on siis parempi selittää *ampǝ̑- 'ampua' ⇒ *ampu 'jousipyssy' ⇒ ampua 'ampua', ellei sitten pidetä alkuperäisimpinä suomen murteista kirjattuja ja saameenkin lainautuneita automatiivis-refleksiivisiä merkityksiä, kuten 'kiehua yli' tai 'ampaista'.