ala

Vastineet ja kantasuomen rekonstruktio

Kantasuomen *ala

suomen ala
karjalan ala
vepsän ala
vatjan ala
viron ala
eteläviron ala
liivin alā

Levikki ja merkitykset

Substantiivina ala esiintyy suomen, karjalan, viron ja eteläviron murteissa merkitsemässä aluetta, erityisesti alueen kokoa, pinta-alaa. Paikoin suomessa ja karjalassa ala merkitsee myös alaosaa, alareunaa, alusmaita, loppukuuta eli alakuuta sekä yleisesti tulosta, jälkeä (vrt. käsiala), ennen kaikkea jälkeläisiä. Suomessa ala on myös abstrahoituneessa käytössä merkitsemässä työn tai asiantuntemuksen 'aluetta'. Tämä käyttö on suomesta omaksuttu myös viron yleiskieleen. Vepsän ala on erikoistunut merkitsemään nahasta valmistetun käsineen alla, ihoa vasten pidettävää langasta valmistettua käsinettä.

Koko itämerensuomessa ala- esiintyy vartalona yleisissä postpostitioissa alla, alta, alle, adverbeissä alhaalla, alhaalta, alas sekä yhdyssanojen alkuosana.

Alkuperä

Ala palautuu kantauralin sanaan tai sanavartaloon *e̮la, joka esiintyy kautta uralilaisen kielikunnan postpositioitten ja adverbien vartalona sekä yhdyssanojen alkuosana. Esimerkiksi suomen sijaintia ilmaisevaa postpositiota al|la vastaavat pohjoissaamen vuolli|n (vastineineen luulajansaamesta kolttaan), ersän ал|о, mokšan al|a, niittymarin ӱл|нӧ, vuorimarin ӱл|нӹ, komin ул|ын, udmurtin ул|ын, pohjoismansin jol|ən (vastineet myös muissa mansin kielissä), itähantin i̮l|ən 'alla' (vastineet myös muissa hantin kielissä), unkarin al|att sekä samojedikielten muodot, kuten tundranenetsin ңыл|на. (Pystyviiva | erottaa tässä sanan vartaloa päätteestä eikä siis kuulu näiden kielten oikeinkirjoitukseen.)

Sanan substantiivius itämerensuomessa voi periaatteessa olla ikivanha säilymä, mutta yhtä hyvin on vanha sanavartalo voinut jossain vaiheessa saada uutta käyttöä substantiivina.