EVE:ala

From Sanat
Jump to navigation Jump to search

Vastineet ja kantasuomen rekonstruktio

Kantasuomen *ala >

  • suomen ala
  • karjalan ala
  • vepsän ala
  • vatjan ala
  • viron ala
  • eteläviron ala
  • liivin alā

Merkitykset

suomi, karjala, vatja, viro, liivi

Substantiivina ala esiintyy suomen, karjalan, viron ja eteläviron murteissa merkitsemässä aluetta, erityisesti alueen kokoa, pinta-alaa. Paikoin suomessa ja karjalassa ala merkitsee myös alaosaa, alareunaa, alusmaita, loppukuuta eli alakuuta sekä yleisesti tulosta, jälkeä (vrt. käsiala), ennen kaikkea jälkeläisiä. Suomessa ala on myös abstrahoituneessa käytössä merkitsemässä työn tai asiantuntemuksen 'aluetta'. Tämä käyttö on suomesta omaksuttu myös viron yleiskieleen.

Koko itämerensuomessa ala- esiintyy vartalona yleisissä postpostitioissa alla, alta, alle, adverbeissä alhaalla, alhaalta, alas sekä yhdyssanojen alkuosana.

Alkuperä

Ala palautuu kantauralin sanaan tai sanavartaloon *ëla, joka esiintyy kautta uralilaisen kielikunnan postpositioitten ja adverbien vartalona sekä yhdyssanojen alkuosana. Esimerkiksi suomen sijaintia ilmaisevaa postpositiota al|la vastaavat ersän ал|о, mokšan al|a, niittymarin ӱл|нӧ, vuorimarin ӱл|нӹ, komin ул|ын, udmurtin ул|ын, pohjoismansin jol|ən (vastineet myös muissa mansin kielissä), itähantin i̮l|ən 'alla' (vastineet myös muissa hantin kielissä), unkarin al|att sekä samojedikielten muodot, kuten tundranenetsin ңыл|на. (Pystyviiva | erottaa tässä sanan vartaloa päätteestä eikä siis kuulu näiden kielten oikeinkirjoitukseen.)

Sanan substantiivius itämerensuomessa voi periaatteessa olla ikivanha säilymä, mutta yhtä hyvin on vanha sanavartalo voinut jossain vaiheessa saada uutta käyttöä substantiivina.