aaja

Vastineet ja kantasuomen rekonstruktio

Kantasuomen *akja

suomen aaja
karjalan akja
vepsän agj
vatjan '
viron ai
eteläviron '
liivin aigā

Levikki ja merkitykset

Sydän-Savon murteissa on adjektiivi aaja (uaja) 'laaja, suurikokoinen'. Sen merkitys eroaa muiden itämerensuomalaisten kielten substantiiveista, jotka muotonsa puolesta voisivat olla sen vastineita: karjalassa akja (agja, agju) merkitsee päätä, huippua, kärkeä, latvaa tai loppua, vepsän agj pään tai lopun ohella myös äärtä tai laitaa. Koska myös näiden liivin vastine aigā merkitsee äärtä, on tämä todennäköisesti sanan alkuperäinen merkitys ja säilynyt kielialueen äärimmäisillä reunoilla lounaassa ja koillisessa.

Savolaismurteissa esiintyy aajaton (uajato, uajato jne.) 'ääretön, rajaton', joka merkityksensä puolesta selittyy helposti johdoksena tästä aiemmasta *aaja-sanasta (< kantasuomessa *akja). Kun tämä alkuperäinen *aaja on murteista kadonnut, on niissä voitu takaperojohtaa aajattomasta uusi aaja, mutta nyt merkityksessä 'laaja, suurikokoinen'.

Liivin aigā on laajentunut merkitsemään myös rantaa, kun taas virossa sen vastine ai on erikoistunut merkitsemään vain hameen koristereunusta.

Alkuperä

Kantasuomen *akja on varhainen germaaninen laina. Lähtömuotona on ollut kantagermaanin *agjō, josta kantaskandinaavin muodon *agju kautta ovat kehittyneet muinaisskandinaavin egg 'terä, reuna' ja edelleen nykyruotsin ägg 'terävä reuna'. Saksan Ecke 'nurkka, reuna, kärki, kulma' ja englannin edge 'kärki, terävä reuna' ovat myös saman kantagermaanin sanan jatkajia.