Etymologiadata:imsm:akja
*akja
Vastineet:
mksm. *akja (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
aaja (paik. Savo PKarj), rinn. -e, -u ’suurikokoinen, laaja; iso ala / groß, weit; Weite’, akia (LönnrLis 1886; ? < ka) ’pää, nenä, veneen keula’, johd. aajea ’laaja’, aajaton ’ääretön, rajaton’
~ ka akja ’pää, huippu, kärki, latva, loppu(puoli)’, akjata ’lopettaa, kuluttaa loppuun; tappaa, hävittää’, akjatoin ’päätön, loputon’ jne. | ly agj(e̮), agd́(e) ’pää (nuoran, kylän, pellon tms.); loppu’, agd́atoińe ’aluton ja loputon’ | ve agj, agd́ ’pää, loppu, ääri(laita)’, agjatoin, agd́ate̮in ’loputon, rajaton’ | vi ai (g. aia) ’vaatteen reuna; hameen pallenauha’ | li aigā ’reuna, ääri, ranta, seutu’
~ ka akja ’pää, huippu, kärki, latva, loppu(puoli)’, akjata ’lopettaa, kuluttaa loppuun; tappaa, hävittää’, akjatoin ’päätön, loputon’ jne. | ly agj(e̮), agd́(e) ’pää (nuoran, kylän, pellon tms.); loppu’, agd́atoińe ’aluton ja loputon’ | ve agj, agd́ ’pää, loppu, ääri(laita)’, agjatoin, agd́ate̮in ’loputon, rajaton’ | vi ai (g. aia) ’vaatteen reuna; hameen pallenauha’ | li aigā ’reuna, ääri, ranta, seutu’
< germ, vrt. ksk *aǥju (akk. *aǥjo) < kgerm *aǥjō < vkgerm *aǥjā-, vrt. mys ekka ’kärki; miekan terä’, mn egg ’terä’, nr egg, ägg ’terävä reuna’; samasta lähteestä lpN awˈjo (Lu In Ko Kld T) ’terä; terävä reuna’.
Lähdekirjallisuus:
- Thomsen 1869 GSI 113 (lp < sk)
- Thomsen 1890 BFB 44 (ka ve vi li < germ)
- Setälä 1890–91 ÄH 152, 154 (+ ly)
- Karsten 1934 FmS 2 67
- Toivonen Vir 1938 335 (+ sm; lp < sk ehkä ksm välityksellä)
- SKES 1955 1
- Koivulehto 1972 NphM 73 621