Etymologiadata:imsm:vinka²

From Sanat

*vinka

Vastineet:

mksm. *vinka (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

vinka2 (Eurén 1860; KaakkSm Ink) ’häkä; kitkerä, pistävä haju / Kohlenoxyd; strenger, stechender Geruch’, johd. vinkeä (ESatak, paik. häm- ja itämurt.), vinkerä (melko laajalti itämurt. ja ymp.) ’kitkerä, karvas, pistävä, etova (haju, maku)
~ ink viŋkahäkä’ | ka vinkeräkitkerä, hyvin hapan, paha (maku t. haju)’, vinkeröittyöväkevöityä’ | va (Kukk Must) viŋkahäkä’ | vi ving (g. -u) ’häkä, haiku, katku’ | li viŋghäkä, haiku’.
Merk:ssä ’häkä jne.’ sanaa vinka on pidetty baltt lainana, vrt. latv dvīgakuumuus, helle; utu, käry, haiku’, dvingahaiku, häkä’. Ims aines voisi kuitenkin olla samaa deskr. alkuperää kuin vinka1 ja vinkua, ks. näitä. Merk:n kannalta vrt. esim. tuikeapureva, kova (esim. pakkanen); hapan, kitkerä’.
Lähdekirjallisuus:
  • Mägiste Vir 1925 88 (sm ~ va vi li; ims < baltt (Saaresten etym.: vi < latv); + sm ka vinkerä)
  • SKES 1978 1774 (+ ink; voi olla deskr. alkuperää)

SSA:n jälkeen kannatetut etymologiat

Etymologiadata:imsm:vinka²/th

EVE:n sana-artikkeli

EVE:vinka

Keskustelu

Etymologiadata talk:imsm:vinka²