Etymologiadata:imsm:vinka²

*vinka

Vastineet:

• Suomi: vinka
• Karjala: vinkerä←
• Vepsä:
• Vatja: viŋka
• Pohjoisviro: ving←
• Eteläviro: ving←
• Liivi: ving←

mksm. *vinka (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

vinka² (Eurén 1860; KaakkSm Ink) ’häkä; kitkerä, pistävä haju / Kohlenoxyd; strenger, stechender Geruch’, johd. vinkeä (ESatak, paik. häm- ja itämurt.), vinkerä (melko laajalti itämurt. ja ymp.) ’kitkerä, karvas, pistävä, etova (haju, maku)’
~ ink viŋka ’häkä’ | ka vinkerä ’kitkerä, hyvin hapan, paha (maku t. haju)’, vinkeröittyö ’väkevöityä’ | va (Kukk Must) viŋka ’häkä’ | vi ving (g. -u) ’häkä, haiku, katku’ | li viŋg ’häkä, haiku’.

Merk:ssä ’häkä jne.’ sanaa vinka on pidetty baltt lainana, vrt. latv dvīga ’kuumuus, helle; utu, käry, haiku’, dvinga ’haiku, häkä’. Ims aines voisi kuitenkin olla samaa deskr. alkuperää kuin vinka¹ ja vinkua, ks. näitä. Merk:n kannalta vrt. esim. tuikea ’pureva, kova (esim. pakkanen); hapan, kitkerä’.

Lähdekirjallisuus:

• Mägiste Vir 1925 88 (sm ~ va vi li; ims < baltt (Saaresten etym.: vi < latv); + sm ka vinkerä)
• SKES 1978 1774 (+ ink; voi olla deskr. alkuperää)

[vinka Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:vinka