Etymologiadata:imsm:vihta

*vihta

Vastineet:

• Suomi: vihta
• Karjala:
• Vepsä:
• Vatja: vihta
• Pohjoisviro: viht
• Eteläviro: viht
• Liivi:

mksm. *vihta (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

vihta (Flor 1702; Agr »(Aatami ja Eeva viikunanlehdistä) teit heillens (= tekivät itselleen) wichtat»; loun- ja hämmurt. EPohjanm Länsip, paik. KPPohjanm) ’kylpyvasta / Bund grüner Birkenzweige für das Saunabad’, yhd. vihtahousu ’paholainen’, johd. vihtoa, vihdas (tav. mon. vihdakset)
~ ink vihta ’kylpyvihta’, vihtoa ’vihtoa’ | va vihta ’vihta’ | vi viht (g. viha) id., vihelda (prs. vihtlen) ’vihtoa’.

Sanaa on pidetty (lähinnä viron välittämänä) ven lainana (vrt. ven murt. véhot́, víhot́ ’(olki-, heinä-)tukko; pesurätti; huosiain’), mutta todennäköisemmin se on deskr. alkuperää, vrt. vihistä, vihma (et. johd. vihmoa ’piestä’), viuhua (ja mahd. myös vihko).

Lähdekirjallisuus:

• Ahlqvist 1856 WotGr 161 (sm ~ va vi)
• Weske 1890 SFKO 116 (sm vi ~ ven)
• Äimä 1919 SUST 45 179 (vrt. tšer waštə̑r mm. ’lehtevä oksa, kylpyvihta’)
• Wichmann 1923 TscherT 44 (sm ~ tšer)
• Nieminen 1953 LPosn 4 227–28 (sm < ven)
• FUV 1955 105 (? ~ tšer)
• Vahros 1966 FFC 197 77–78 (? < ven)
• Nirvi Kotis 1972 94 (+ ink)
• SKES 1978 1739 (jos < ven niin todennäk. viron kautta kulkeutunut; lainaoletus epävarma)
• H. Leskinen 1992 JYSKLJ 35 56 (joko omap. tai < ven)
• Länsimäki 1995 SKier 114 (luult. < ven)

[vihta Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:vihta