Etymologiadata:imsm:vihma

*vihma

Vastineet:

• Suomi: vihma
• Karjala: vihma
• Vepsä: vihm
• Vatja: vihma
• Pohjoisviro: vihm
• Eteläviro: vihm
• Liivi: vī’mõ

mksm. *vihma < kksm. *wišma < vksm. *wïšma (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

vihma (Agr; et. LounSm PKarj Ink, paik. ESm) ’Sprühregen’, johd. vihmoa (laajalti et. itämurt. ja ymp.)
~ ink vihma ’vesisade’, vihmoja ’sataa’ | ka vihma, vihmuo id. | ly vihm(e̮) ’vesisade’, vihmuda ’sataa vettä’ | ve vihm (g. -an) ’vesisade’, vihmda (prs. vihmub) ’sataa vettä’ | va vihma ’vesisade’ | vi vihm (g. -a), vihmasadu id., vihmavari ’sateenvarjo’ | li viʾm ’sade’

= lpN (Leem) vasbme (Pi In Ko) ’vastasatanut lumi, viti’, N vâsˈmâlit, Pi vâsˈmâdit ’sataa kevyttä pakkaslunta; sirotella ohuelti (N)’. — Deskr. alkuperää, vrt. viima, vihistä.

Lähdekirjallisuus:

• Ganander 1787 NFL 3 318a (sm ~ vi)
• Sjögren 1849 MélR 1 230 (+ li)
• Ahlqvist 1859 Anteckn 112 (+ ve)
• Wiedemann 1871 MP 7:17:2 101 (+ va kreev)
• J. Krohn 1872 Suomi 2:10 160 (vihmata ~ ka vihmuo)
• Hakulinen 1933 StF 1:2 96–98 (+ va; deskr. alkuperää)
• *Hakulinen Vir 1941 338–47 (laajalti merk:istä)
• SKES 1978 1738 (+ ink ly lp)
• Viitso 1992 LingU 28 167
• T. Itkonen 1997 FUF 54 245 (sm ~ lp)

[vihma Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:vihma