Etymologiadata:imsm:viha-nta

*viha-nta

Vastineet:

• Suomi: vihanta
• Karjala: vihanta
• Vepsä: vihand
• Vatja:
• Pohjoisviro:
• Eteläviro:
• Liivi:

mksm. *viha-nta < kksm. *wiša < vksm. *wïša (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

vihanta (Alm 1780; itä- ja hämmurt., paik. Pohjanm) ’grün, grünend, sprießend’, murt. myös ’tumma, sateenkarvainen (pilvi)’, johd. vihanto (Raam 1642), vihannoida, vihannes (uud. 1880–90-luv.)
~ ink vihanta ’vihanta, vihreä; tuleentumaton (vilja)’ | ka vihanta ’id.; nuorekas; sateenkarvainen (pilvi, taivas)’ | ly vihand(e̮) ’vihanta, vihreä (ruis, ruoho)’ | ve vihand ’vihanta, vihreä; tuleentumaton (vilja); tuore, raaka’

= syrj veže̮dni̮ ’vihannoida; kellertyä; tehdä vihreäksi t. keltaiseksi’. — Ims ja syrj todennäk. rinnakkaisia johd:ia sanasta viha (ks. tätä), vrt. myös vihreä.

Lähdekirjallisuus:

• Ahlqvist 1871 KO 82–83 (vihreä, vihanta ~ viha ’kirpeä neste, sappi’)
• Budenz 1886–87 NyK 20 420 (sm vihanta ← viha ’? sappi’)
• Setälä 1890–91 ÄH 275 (sm ~ ka ve)
• Genetz 1896 ETV 41 (sm ~ md ožo ’keltainen’)
• Jacobsohn 1922 AuU 27
• E. Itkonen 1953–54 FUF 31 182 (vihanta, vihreä (~ md tšer votj syrj) mahd. sama kuin viha (~ votj syrj))
• FUV 1955 140
• FUV2 1977 151
• SKES 1978 1732–34 (s.v. viha; sm ~ ka ly ve)
• Koski 1983 Väri 114–16 (+ ink; mahd. < sm)

[vihanta Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:vihanta