Etymologiadata:imsm:veere-
*veere-
Vastineet:
- Suomi: vierrä
- Karjala: vierrä
- Vepsä: verda
- Vatja: veerrä
- Pohjoisviro: veerema
- Eteläviro: vi̬i̬rdümä⇐
- Liivi: vīerõ
mksm. *veere- < kksm. *wääre- < vksm. *wärǝ- (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
vierrä (: vieree; Gan 1789; Karj Savo Kain Verml Ink), vieriä (Agr; laajalti et. itä- ja hämmurt.), vieryä (Agr; etup. EPohjanm KSm PSavo) ’kieriä, pyöriä; sortua, valua; luisua, liirtää (reki); kauhtua, haalistua; liestyä, purkautua (kangas) / rollen, kullern; einstürzen, rieseln; seitwärts rutschen, schlittern (Pferdeschlitten); verschießen; sich auflösen, ausfasern’, vierittää, vieritellä; vierähtää; vieru: nukkavieru ’kulunut (vaate)’ (ks. myös erikseen vieru), viertyä (EPohjanm) ’haalistua, kauhtua’; ks. erikseen viertää
~ ink vērrä ’vieriä, kieriä; haalistua, kauhtua’, vērettǟ ’vierittää’, vēretellä, vēritellä ’kieritellä, vieritellä’ | ka vierrä ’vieriä, kieriä; liirtää (reki); käydä pitkälleen; haalistua; kulua (aika)’, vierie ’vieriä; heittäytyä maahan’, vieretteä ’vierittää; kaataa; viettää; haalistuttaa’ | ly vierdä ’käydä pitkäkseen; vieriä, pyöriä; tehdä mieli’, vieretädä ’jyrätä (peltoa); panna (toinen) makaamaan’ | ve verda ’kaatua kumoon; käydä pitkäkseen; haalistua, virttyä’, veruda ’pyöriä, kieriä’, veretada ’kaataa, vierittää; panna (toinen) nukkumaan’ | va vērrä ’vieriä; virttyä, haalistua’, vērettǟ ’vierittää’, vērähtǟ ’vierähtää’ | vi veereda ’vieriä, kieriä, pyöriä, vyöryä; irrota (karvat)’, veeretada ’vierittää, pyörittää’ | li vīerə ’vieriä; syntyä; poikia’, vīertə ’vierittää’
~ ink vērrä ’vieriä, kieriä; haalistua, kauhtua’, vērettǟ ’vierittää’, vēretellä, vēritellä ’kieritellä, vieritellä’ | ka vierrä ’vieriä, kieriä; liirtää (reki); käydä pitkälleen; haalistua; kulua (aika)’, vierie ’vieriä; heittäytyä maahan’, vieretteä ’vierittää; kaataa; viettää; haalistuttaa’ | ly vierdä ’käydä pitkäkseen; vieriä, pyöriä; tehdä mieli’, vieretädä ’jyrätä (peltoa); panna (toinen) makaamaan’ | ve verda ’kaatua kumoon; käydä pitkäkseen; haalistua, virttyä’, veruda ’pyöriä, kieriä’, veretada ’kaataa, vierittää; panna (toinen) nukkumaan’ | va vērrä ’vieriä; virttyä, haalistua’, vērettǟ ’vierittää’, vērähtǟ ’vierähtää’ | vi veereda ’vieriä, kieriä, pyöriä, vyöryä; irrota (karvat)’, veeretada ’vierittää, pyörittää’ | li vīerə ’vieriä; syntyä; poikia’, vīertə ’vierittää’
= lpN fierrât (Lu In Ko Kld v-) ’vieriä, vyöryä; liirtää, luisua; tylsistyä (esim. viikate)’. Sama sana (verbinomini) kuin vieri1 (ks. tätä), ks. myös vyöryä sekä virua ja virttyä, joihin on semantt. ja äänteellisiäkin yhtymäkohtia.
Lähdekirjallisuus:
- Lindahl & Öhrling 1780 LL 550 (sm vierrän ~ lpR wiärratet ’vierittää’)
- Ganander 1787 NFL 3 314a (+ vi)
- Lönnrot 1854 Enare 260 (+ lpN In)
- Ahlqvist 1856 WotGr 160 (+ va)
- Ahlqvist 1859 Anteckn 112 (+ ve)
- Qvigstad 1881 Beiträge 65 (sm ~ lp)
- Thomsen 1890 BFB 42 (+ li)
- SKES 1978 1728–30 (+ ink ka ly)