Etymologiadata:imsm:vöörü-ttä-

*vöörü-ttä-

Vastineet:

• Suomi: vyöryttää
• Karjala:
• Vepsä:
• Vatja:
• Pohjoisviro: vööritama
• Eteläviro: vöörütämä
• Liivi:

mksm. *vöörü-ttä- < kksm. *wäär-ü- < vksm. *wärǝ- (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

vyöryä (JCajanus 1683; KPPohjanm Kain Peräp) ’(herab)rollen, -stürzen, sich herabwälzen’, vyöryttää (Ljungo 1609), vyörymä (Gan 1787), vyöry (Jusl 1745), yhd. lumivyöry, maanvyöry
~ vi murt. vööritada, vöörütädä ’vierittää, vyöryttää’.

S.v. vierrä main. sanojen variantteja; diftongin labiaalistumiseen lienee vaikuttanut paitsi johdinaineksen -y- myös sananalkuinen labiaalikonsonantti v-.

Lähdekirjallisuus:

• MUSz 1873–81 854 (vyöryä ~ vieriä)
• Huldén 1959 Budkavlen 36 38 (vyöryä < vieryä)
• E. Itkonen Vir 1975 169 (samoin)
• SKES 1978 1830 (sm ~ vi murt.)

[vyöryä Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:vyöryttää