Etymologiadata:imsm:uinu-
*uinu-
Vastineet:
- Suomi: uinua
- Karjala: uinuo
- Vepsä: uinota
- Vatja: uinoa
- Pohjoisviro: uinuma
- Eteläviro: uinuma
- Liivi: i’nnõ
mksm. *uinu- (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
uinua (Eurén 1860; murt. harv.) ’nukkua / schlummern, schlafen’, uinailla, uinahtaa (Salamnius 1690; etup. itämurt. ja ymp.), uintua (Gan 1787) ’tulla uniseksi’
~ ka uinuo ’nukkua (et. lapsi)’, uinota ’nukahtaa; nukkua’, uinahtoa(kseh) ’nukahtaa’ | ly ve uinota ’nukkua, vaipuauneen’ | va(Tsv) uino- ’nukahtaa, rauhoittua; hukkua, kadota’ | vi uinuda ’vaipua uneen, nukahtaa; nukkua, uinua’, uinutada ’panna nukkumaan, nukuttaa’ | li iʾnnə (prs. inūb), üʾn (prs. ünūb) ’nukahtaa’
~ ka uinuo ’nukkua (et. lapsi)’, uinota ’nukahtaa; nukkua’, uinahtoa(kseh) ’nukahtaa’ | ly ve uinota ’nukkua, vaipuauneen’ | va(Tsv) uino- ’nukahtaa, rauhoittua; hukkua, kadota’ | vi uinuda ’vaipua uneen, nukahtaa; nukkua, uinua’, uinutada ’panna nukkumaan, nukuttaa’ | li iʾnnə (prs. inūb), üʾn (prs. ünūb) ’nukahtaa’
? = vog (passiivimuotoja) E I ajəw-, L ojwə-, P ojawe- ’nukkua, nukahtaa’ | ostjI wăja-, (passiivimuotoja) E wăjəmtaj-, P wŏjəmᴧaj- id.; alkup. vartalo olisi tällöin *uj(e)- ja -n- ims:ssa johdinaines (huom. lisäksi ka uimehtuo, ve uimištuda ’nukahtaa’ s.v. huima). Vrt. myös uni.
Lähdekirjallisuus:
- Ahlqvist 1856 WotGr 157 (va ~ vi)
- Ahlqvist 1859 Anteckn 109 (sm ~ ve)
- J. Krohn 1872 Suomi 2:10 159 (sm ~ vi)
- Kettunen 1938 LivW 74 (+ li)
- SKES 1975 1520–21 (+ ka ly)