Etymologiadata:imsm:huima

From Sanat

*huima

Vastineet:

  • Suomi: huima
  • Karjala: huima
  • Vepsä:
  • Vatja: huima (lainasana ← suomi)
  • Pohjoisviro: uim
  • Eteläviro: hoim
  • Liivi:

mksm. *huima (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

huima (1785; yl., ei lounmurt. Verml) ’vinha; hillitön, hurja; suunnaton, valtava; hullu, järjetön / schnell; wild, unbändig; riesig; verrückt’, huimata (Gan 1784) ’pyörryttää, heikottaa’, huimaus
~ ink huimanopea; vilkas, ripeä; tietoviisas, taitava’, huimata, huimattāhuimata’ | ka huimahullu, hupsu, mielipuoli’, huimaine id., huimetatulla hulluksi, hullaantua’, huimatapyörryttää; sekoittaa (järki)’, huimiehullutella’ | ly huimmieletön, järjetön, tolkuton’, huimaiduz: huimaidukšispyörällä päästään’ | va huimahuima, hurja, raisu’ (< sm), (h)uimatahuimata’ | vi uim (g. -u) ’huimaus, pyörrytys, huuma(us), päihtymys; hurmio’, uimatapyörtyä, taintua’, uimastadahuimata, huumata’.
Vaikuttavat ositt. deskr. sanoilta, vrt. uimertua, uimistuauupua, humaltua’ (~ ka uimehtuopyörtyä; nukahtaa; kuolla’, ve uimištudapyörtyä, nukahtaa’), huikea, huipata (päätä huippaa, ks. tätä) ja huuma, ositt. kaiketi < sk, vrt. nn kvimasaattaa pois tasapainosta, hermostuttaa, sekoittaa, hämmentää’, kvim, kvimahupsuttelija, hulluttelija; hulluttelu, ilveily’, kvimshämminki; epävakaa henkilö’, mn hvimavitkastella, kuhnailla’, nr hvimsaolla sekaisin, pyörällä päästään’, vimmelkantighämmentynyt, sekaisin oleva’, vim(b)lahourailla; olla huumauksissa’, nt det hvimler (i hovedet) ’(päätä) huimaa’.
Lähdekirjallisuus:
  • Ahlqvist 1856 WotGr 157 (sm ~ va)
  • Kettunen 1913 SUST 34 85 (+ vi)
  • Tunkelo Vir 1937 92 (+ ka; va < sm; ims < sk)
  • Karsten 1943 FmS 9:2 127–28
  • SKES 1955 83 (+ ly; ? < sk)
  • SKES 1975 1519 (myös uimertua ~ ka ve ehkä tähän)
  • Hofstra 1985 OsFiGerm 234 (< kgerm *swīman- ’keinua, huojua’)

SSA:n jälkeen kannatetut etymologiat

Etymologiadata:imsm:huima/th

EVE:n sana-artikkeli

EVE:huima

Keskustelu

Etymologiadata talk:imsm:huima