Etymologiadata:imsm:huima
*huima/*hoima
Vastineet:
- Suomi: huima
- Karjala: huima
- Vepsä:
- Vatja: huima (lainasana ← suomi)
- Pohjoisviro: uim
- Eteläviro: hoim
- Liivi:
mksm. *huima/*hoima (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
huima (1785; yl., ei lounmurt. Verml) ’vinha; hillitön, hurja; suunnaton, valtava; hullu, järjetön / schnell; wild, unbändig; riesig; verrückt’, huimata (Gan 1784) ’pyörryttää, heikottaa’, huimaus
~ ink huima ’nopea; vilkas, ripeä; tietoviisas, taitava’, huimata, huimattā ’huimata’ | ka huima ’hullu, hupsu, mielipuoli’, huimaine id., huimeta ’tulla hulluksi, hullaantua’, huimata ’pyörryttää; sekoittaa (järki)’, huimie ’hullutella’ | ly huim ’mieletön, järjetön, tolkuton’, huimaiduz: huimaidukšis ’pyörällä päästään’ | va huima ’huima, hurja, raisu’ (< sm), (h)uimata ’huimata’ | vi uim (g. -u) ’huimaus, pyörrytys, huuma(us), päihtymys; hurmio’, uimata ’pyörtyä, taintua’, uimastada ’huimata, huumata’.
~ ink huima ’nopea; vilkas, ripeä; tietoviisas, taitava’, huimata, huimattā ’huimata’ | ka huima ’hullu, hupsu, mielipuoli’, huimaine id., huimeta ’tulla hulluksi, hullaantua’, huimata ’pyörryttää; sekoittaa (järki)’, huimie ’hullutella’ | ly huim ’mieletön, järjetön, tolkuton’, huimaiduz: huimaidukšis ’pyörällä päästään’ | va huima ’huima, hurja, raisu’ (< sm), (h)uimata ’huimata’ | vi uim (g. -u) ’huimaus, pyörrytys, huuma(us), päihtymys; hurmio’, uimata ’pyörtyä, taintua’, uimastada ’huimata, huumata’.
Vaikuttavat ositt. deskr. sanoilta, vrt. uimertua, uimistua ’uupua, humaltua’ (~ ka uimehtuo ’pyörtyä; nukahtaa; kuolla’, ve uimištuda ’pyörtyä, nukahtaa’), huikea, huipata (päätä huippaa, ks. tätä) ja huuma, ositt. kaiketi < sk, vrt. nn kvima ’saattaa pois tasapainosta, hermostuttaa, sekoittaa, hämmentää’, kvim, kvima ’hupsuttelija, hulluttelija; hulluttelu, ilveily’, kvims ’hämminki; epävakaa henkilö’, mn hvima ’vitkastella, kuhnailla’, nr hvimsa ’olla sekaisin, pyörällä päästään’, vimmelkantig ’hämmentynyt, sekaisin oleva’, vim(b)la ’hourailla; olla huumauksissa’, nt det hvimler (i hovedet) ’(päätä) huimaa’.
Lähdekirjallisuus:
- Ahlqvist 1856 WotGr 157 (sm ~ va)
- Kettunen 1913 SUST 34 85 (+ vi)
- Tunkelo Vir 1937 92 (+ ka; va < sm; ims < sk)
- Karsten 1943 FmS 9:2 127–28
- SKES 1955 83 (+ ly; ? < sk)
- SKES 1975 1519 (myös uimertua ~ ka ve ehkä tähän)
- Hofstra 1985 OsFiGerm 234 (< kgerm *swīman- ’keinua, huojua’)