Etymologiadata:imsm:tuuli
*tuuli
Vastineet:
- Suomi: tuuli
- Karjala: tuuli
- Vepsä: tullei⇐
- Vatja: tuuli
- Pohjoisviro: tuul
- Eteläviro: tuuĺ
- Liivi: tūļ
mksm. *tuuli < kksm. *tuwli < vksm. *towlǝ̑ (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
tuuli (Agr; yl.) ’Wind; Laune’, tuulonen, tuulinen (heikko-; hyvän-, huonot.)heikkotuulinen; hyväntuulinen, huonotuulinen, tuulispää, tuuleton, tuulla, tuulettaa, tuuletin, tuultaa (Karj ja ymp.) ’puhdistaa (jyviä viskaamalla)’, tuultua ’tuulettua, kuivua tuulessa’, yhd. myrskytuuli, itä-, länsi-, lounaistuuli, myötä-, vastatuuli; tuulimylly, tuulenpesä, tuulentupa, tuuliviiri
~ ink tūli ’tuuli’, tūlla ’tuulla’, tūltā ’tuultaa (viljaa)’ | ka tuuli ’tuuli; ilmansuunta; (myt.) sairauksien aiheuttaja’, tuulla, tuulettoa; tuultoa ’puhdistaa tuulen avulla’ | ly tūĺ ’tuuli; ilmansuunta’, tūlda ’tuulla’, tūltta ’tuultaa (viljaa)’ | ve tuĺi, tuĺĺij ’tuuli’, tuuta ’tuultaa (viljaa)’ | va tūli ’tuuli’, tūltua ’tuultua’ | vi tuul (g. -e) ’tuuli; mieliala; ilmansuunta’, tuuline ’tuulinen’, tuulata ’tuultaa’, tuulduda ’tuulettua, tuultua’ | li tūĺ ’tuuli’, tūĺi ’tuulinen’, tūldə ’tuulla; tuultaa (viljaa)’
~ ink tūli ’tuuli’, tūlla ’tuulla’, tūltā ’tuultaa (viljaa)’ | ka tuuli ’tuuli; ilmansuunta; (myt.) sairauksien aiheuttaja’, tuulla, tuulettoa; tuultoa ’puhdistaa tuulen avulla’ | ly tūĺ ’tuuli; ilmansuunta’, tūlda ’tuulla’, tūltta ’tuultaa (viljaa)’ | ve tuĺi, tuĺĺij ’tuuli’, tuuta ’tuultaa (viljaa)’ | va tūli ’tuuli’, tūltua ’tuultua’ | vi tuul (g. -e) ’tuuli; mieliala; ilmansuunta’, tuuline ’tuulinen’, tuulata ’tuultaa’, tuulduda ’tuulettua, tuultua’ | li tūĺ ’tuuli’, tūĺi ’tuulinen’, tūldə ’tuulla; tuultaa (viljaa)’
= tšerL tul ’myrsky, myrskytuuli’ | votj te̮l ’tuuli’ | syrj te̮l ’id.; sää’ (> ostjI (Pym) tĕᴧ ’myrsky’). — Sana voidaan palauttaa ural kantakieleenkin, jos se (muodossa *tuxli̮) katsotaan s.v. sulka main. sanojen kantasanaksi; tälle ural alkumuodolle on esitetty ieur lainalähdettä (*dhuH-li ’puhaltava, tomuava’; sitä edustaa esim. sanan tuulas baltt lainaoriginaali, jonka alkuperäinen merk. on ’usva’, ja sekuuluu juuren *dhew-H- ’pyöriä, pöllytä (tomu, savu, höyry); tuulla’ yhteyteen).
Lähdekirjallisuus:
- Rudbeck 1717 Spec 79 (sm ~ unk szél ’tuuli’)
- Strahlenberg 1730 NOstT liite (+ votj)
- Fischer 1747 VocSib 58 (+ syrj)
- Porthan 1788 OS 1 41a (+ vi)
- Sjögren 1828 GS 1 307 (sm ~ votj syrj)
- Gottlund 1832 Otawa 71 (+ ostj)
- Rask 1834 SA 180 (~ turk)
- Ahlqvist 1856 WotGr 156 (+ va)
- Ahlqvist Suomi 1856 246 (~ tšuv)
- VW 1 1874 142 (+ li)
- Wichmann 1923 TscherT 105 (+ tšer)
- E. Itkonen 1953–54 FUF 31 171 (~ tšer votj syrj)
- Räsänen 1955 StO 18:3 30 (sm tšer ~ turk mong)
- SKES 1975 1438–39 (+ ka ly ve)
- Janhunen 1981 SUSA 77:9 23 (ural *tuxli̮ mahd. sm-perm sanan *tul-ka ’sulka’ kantasana)
- Koivulehto Vir 1986 171–72 (ural < ieur)
- Häkkinen 1987 ES 340
- UEW 1988 800 (ostj < syrj)
- Sammallahti 1988 UrLang 554
- Koivulehto 1988 Laryngale 286 (< ieur)