Etymologiadata:imsm:taimi¹

*taimi

Vastineet:

• Suomi: taimi
• Karjala: taimi
• Vepsä: taimen⇐
• Vatja: taimi
• Pohjoisviro: taim
• Eteläviro: ?
• Liivi:

mksm. *taimi (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

taimi (Raam 1642; laajalti etup. itä- ja hämmurt.) ’Jungpflanze, Sproß, Setzling, Schößling’, murt. myös taimen (Alm 1766; paik. KPohjanm Kain PKarj) id., yhd. taimitarha, johd. taimettua, taimikko, taimisto
~ ink taimi (mon. taimet), (myös) taime (mon. -ēt) | ka taimen, (Tver) taimeh, (luult. sm >) taimi ’taimi’ | ly ve taimen | va taimi (mon. taime̮d) id. | vi taim (g. -e), taime(s) ’kasvi; taimi; (pieni) lapsi’.

Ilm. samaa sanuetta kuin taipua (jolloin se on johd. vartalosta *taj(e)-), vrt. myös taju, taitaa, taittaa. — Sanaa on arveltu myös lainaksi baltt sanapesyeestä (*daig-), johon kuuluu mm. liett dáigas ’itu, verso’, díegti ’istuttaa; itää’. Ks. myös taimen.

Lähdekirjallisuus:

• Ganander 1787 NFL 3 109 (sm ~ vi)
• Ahlqvist 1856 WotGr 154 (+ va)
• Thomsen 1869 GSI 151 (? < baltt)
• Kalima 1948 KV 27–28 62 (+ ly)
• SKES 1969 1197–98 (+ ka (? < sm) ve; mahd. ~ taipua), 1200 (s.v. taipua; *taj(e)- → ilm. mm. taimi)
• Ernits 1976 SFU 12 202 (ims ~ syrj tom ’nuori’)
• Ritter 1993 Studien 156 (taimen ’taimi; lohikala’ ?? < baltt *daig-)
• Hahmo 1994 Grundlexem 80–82 (taimi ~ taimen; alkuperä tuntematon)
• Koivulehto Vir 1996 330 (taimi ← *taje-)
• Vaba 1997 LingU 33 113 (< baltt)

[taimi Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:taimi