Etymologiadata:imsm:taita-
*taita-
Vastineet:
mksm. *taita- < kksm. *tajta- < vksm. *tajda- (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
taitaa (Agr; melko yl.) ’können, vermögen; scheinen, möglich sein’, (etup. vanh. kiel.) taita (kons.-vartalo: nykyk. taiv.-muotoja esim. tainnut, tainneet, taiten) merk. vanh. kiel. myös ’tajuta, ymmärtää’, johd. taitava (Agr), taituri (1828 ’taiteilija’), taito (vanh. ja murt. myös) ’mieli, tajunta, sielu; aisti (Agr); tieto (Agr »hyuen ia pahan taidhon puu»); ymmärrys, järki’, taide (nykymerk. Kilpinen 1842; paik. savmurt. ’taito’), taiteellinen, taiteilija (1872), taiteilla
~ ink taitā ’taitaa, olla mahdollista’ | ka taitoa ’osata, taitaa; olla mahdollista, saattaa (olla, tulla tms.)’, taito (ositt. ? < sm) | va (Kukk) taitā, (Tsv) tait(a) ’kai, kaiketi, varmaankin, todennäköisesti’, (Must) taitava ’vakainen’ (ilm. < sm murt. Ink) | viE taid (g. taiu) ’taito, äly’, taidsa ’älykäs’, koillmurt. taidav ’taitava’, E ja koillmurt. taid(a)- ’osata, taitaa’ (koillmurt. ? < sm).
~ ink taitā ’taitaa, olla mahdollista’ | ka taitoa ’osata, taitaa; olla mahdollista, saattaa (olla, tulla tms.)’, taito (ositt. ? < sm) | va (Kukk) taitā, (Tsv) tait(a) ’kai, kaiketi, varmaankin, todennäköisesti’, (Must) taitava ’vakainen’ (ilm. < sm murt. Ink) | viE taid (g. taiu) ’taito, äly’, taidsa ’älykäs’, koillmurt. taidav ’taitava’, E ja koillmurt. taid(a)- ’osata, taitaa’ (koillmurt. ? < sm).
Ilm. alk. kausat.-johdoksia *taj(e)-vartalosta, vrt. taju ja taipua (et. vi taip (g. taibu) ’äly, oivallus’ ja taibata (prs. taipan) ’älytä, oivaltaa’). — LpN daiˈdet (E U Lu In) ’taitaa, voida, mahtaa; (E U) tietää; (In myös) osata (kulkea jhk), löytää (tie, suunta)’; N daiˈdo (Lu In) ’tieto, ymmärrys, järki; (In myös) taito’; N dāidulâš ’taitava, viisas’ < sm.
Lähdekirjallisuus:
- Lindahl & Öhrling 1780 LL 454 (sm ~ lpR)
- Sjögren 1849 MélR 1 236 (+ vi murt.)
- Lindström Suomi 1852 95 (~ mm. tajuta)
- Setälä 1896 NyK 26 415 (lp ilm. < sm)
- FUV 1955 61 (s.v. tai-: taipua jne. ? ~ taitaa, taju)
- Wessman 1956–57 FmS 17–18 154 (sm > nr murt. Sm)
- SKES 1969 1201 (+ ka (ainakin ositt. < sm) va (ilm. < sm murt. (Ink)); taj(e)-vartalon kausat.-johd.?)
- FUV2 1977 78
- Häkkinen 1987 ES 305–06
- UEW 1988 505 (s.v. *taje- (*toja-); taipua jne. sgr, ? ural)
- Söderman 1996 EstNE 122
- Koponen 1998 SUST 230 176