Etymologiadata:imsm:tah(k)ëda
*tah(k)ëda
Vastineet:
- Suomi: tah(k)ea
- Karjala: tah(k)ie
- Vepsä:
- Vatja: tahõa
- Pohjoisviro: tah(k)e
- Eteläviro: tahhe
- Liivi: tǭ’ndõ⇐
mksm. *tah(k)ëda (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
tahkea ’jauhoinen (esim. peruna), murea, kuohkea (etup. PKarj ja ymp., Verml); luistamaton, sitkeä, tahmea (esim. keli; KPohjanm, paik. itämurt.) / mehlig (z. B. Kartoffel), mürbe, locker; stumpf, klebrig (z. B. Schnee)’, tahea (kaakkmurt. ja ymp.) ’jauhoinen’, (myös tahja; Gan 1787 »tahjas eli taikinainen leipä» ’huonosti paistunut’)
~ ink tahhīa id. | ka tahie, tahkie, tahakka id. (? < sm) | va (Tsv) tahk, (Kett) tahe̮a, (Must) tah(h)e̮a ’kuohkea, pehmeä, hapera, jauhoinen’ | vi tahke, murt. tahkijas ’sitkeä, kova (leipä)’, tahe (g. -da) ’kuiva(hko), murea; helposti sulava (ruoka); viileä, poutainen (sää)’, tahkeda ’sitkistyä’, tahkuda ’kovettua (leipä)’ | li tɔ̄ʾndə ’kuivua’.
~ ink tahhīa id. | ka tahie, tahkie, tahakka id. (? < sm) | va (Tsv) tahk, (Kett) tahe̮a, (Must) tah(h)e̮a ’kuohkea, pehmeä, hapera, jauhoinen’ | vi tahke, murt. tahkijas ’sitkeä, kova (leipä)’, tahe (g. -da) ’kuiva(hko), murea; helposti sulava (ruoka); viileä, poutainen (sää)’, tahkeda ’sitkistyä’, tahkuda ’kovettua (leipä)’ | li tɔ̄ʾndə ’kuivua’.
Lähdekirjallisuus:
- P. H. KKu 1867 162 (omap.)
- Könönen 1888 Pälkijärvi 15 (sm ~ va)
- Thomsen 1890 BFB 147
- Setälä 1890–91 ÄH 293 (+ vi)
- Anderson 1893 Wandl 162 (kaksi eri sanaa sekoittunut)
- SKES 1969 1192–93 (+ ka (? < sm) li)
- Nikkilä 1998 FFL 21 83
Etymologiadata:imsm:tah(k)ëda/th