Etymologiadata:imsm:tahma
Ulkoasu
*tahma
Vastineet:
mksm. *tahma (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
tahma (Jusl 1745; eri tahoilla etup. länsimurt.) ’(tahmea) lika, lima / (schmieriger) Belag, Schleim’, johd. tahmaantua, tahmata, tahmainen, tahmea mm. ’sitkeästi kiinni tarttuva, luistamaton; jäykkä, jähmeä; jauhoinen (peruna; vrt. tahkea)’, tahmoa ’jäykistää, kangistaa (esim. jalat; PSavo PKarj); jäykistyä’
~ ink tahmia ’sakea (puuro, talkkuna)’ | vi tahm (g. -a) ’noki; (Wied) tahma; ruoste (viljassa)’, tahmane ’nokinen; tahmainen; samea; ruosteinen (vilja)’.
~ ink tahmia ’sakea (puuro, talkkuna)’ | vi tahm (g. -a) ’noki; (Wied) tahma; ruoste (viljassa)’, tahmane ’nokinen; tahmainen; samea; ruosteinen (vilja)’.
Deskr.-sävyisiä sanoja, jotka kuuluvat s.v. tahkea main. sanojen yhteyteen. Vrt. lisäksi tahna (ks. tätä) sekä rähmä, töhnä (s.v. töhkä).
Lähdekirjallisuus:
- Ganander 1787 NFL 3 107 (sm ~ vi)
- Thomsen 1890 BFB 147 (omap., ~ tah(d)as)
- SKES 1969 1194
- EEW 1982–83 3043–44