Etymologiadata:imsm:taa
*taa
Vastineet:
mksm. *taa < kksm. *ta < vksm. *ta (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
taa2 (vanha kirjak.; laajalti itämurt., paik. Pohjanm) ’tämä, tuo (murretiedon mukaan »tämän ja tuon välillä») / diese(r/s), jene(r/s)’ (mon. naa, ks. tätä), sijam. ja johd. esim. taassa t. taasa (Gan 1787) ’tässä’, taasta (1656) ’tästä’, taalla (paik. Karj PSavo Kain) ’täällä’, taan(n)oin (Jusl 1745; Savo Karj Ink Kymenl) ’vähän aikaa sitten, hiljattain’, taan(n)oinen; taammoinen ’tämmöinen, tällainen’, tai (Agr »Tai ombi se Herra») ’tämä’, taan- (Martti n. 1580), tainkaltainen (vanh. kirjak.) ’tällainen’
~ ink tānoin ’äskettäin’, tānoillīn ’äskeinen’ | ka toa ’tämä, tuo’, toannoin ’äsken, vastikään, taannoin’ | ly tua, toa, tuai, tai ’tuo’, tuan(d)oi ’taannoin, äskettäin’ | ve tante̮i, tanti̮i, tanoi, tani̮i, tanō ’taannoin, tuonnoin’ | va tānē̮, (Kukk) tānō, tāno ’äsken, äskettäin’ | vi ta(a) ’hän; (murt.) tämä’, murt. taane ’äskettäin’ | li ta ’hän, se’
~ ink tānoin ’äskettäin’, tānoillīn ’äskeinen’ | ka toa ’tämä, tuo’, toannoin ’äsken, vastikään, taannoin’ | ly tua, toa, tuai, tai ’tuo’, tuan(d)oi ’taannoin, äskettäin’ | ve tante̮i, tanti̮i, tanoi, tani̮i, tanō ’taannoin, tuonnoin’ | va tānē̮, (Kukk) tānō, tāno ’äsken, äskettäin’ | vi ta(a) ’hän; (murt.) tämä’, murt. taane ’äskettäin’ | li ta ’hän, se’
= lp dā ’tässä (lähempänä puhujaa kuin puhuteltua)’, dāt (g.-akk. dām, lok. dāst, ill. dāsâ) ’tämä (tässä)’ | tšer ta-: L taγatšə̑, I murt. tatše ’tänään’ (< ta + ketšə ’päivä’) | ? syrj to ’kas tuossa!’ | ostjI tami̮, tam ’hän’, E tom(ə) ’tuo’, ta-: I tåγə ’sinne’, taltəγ ’tuolta’, I tat, E tottə ’tuolla’ || ? samJr ta-, tā (pron.-vart.): tańāʾ ’tuonne’, tańāδ ’tuolta’ | T takaʾ ’tämä (lähempi) tuolla’, tania ’tuo, tietty’, tandaŋ ’tuonne’, tanne ’tuolla’ | slk tā ’tuolla puolen’, tap, tam, (harv.) ta ’tämä tässä; hän, se’, tāmi̮ ’tuonne’. — Etäsukukielten sanoja on vaikea erottaa pron:n tuo vastineista, ja lp sana voi kuulua myös s.v. tämä main. sanojen yhteyteen; taa ja tuo lienevätkin alk. saman demonstratiivipron.-vartalon variantteja, kuten ku- ja ko- sekä mu- ja mo- (ks. muu, moinen). — Samantapaisia pronomineja on myös ieur kielissä, esim. m-int tád, tát (yks. akk. tám, tā́m) ’se; tämä’, liett tàs (m.), tà (f.) ’se; tämä’. Vrt. myös jukag taŋ ’tuo’, ta ’siellä, tuolla’ sekä tung talaa, tadu ’tuolla’.
Lähdekirjallisuus:
- A. O. (Ahlqvist) Mehiläinen 1861 138 (sm taanne < taa)
- Europaeus 1863 Urstamm 10 (sm tai ~ lp)
- MUSz 1873–81 196 (s.v. taka-: taannoin, -nen ~ vi taane)
- Anderson 1879 Studien 36–42 (+ li ostj; ~ ieur: mm. m-int liett)
- Qvigstad 1881 Beiträge 207 (lp)
- Genetz 1890 Partikk 143 (taannoin ~ ka ve va (← taana))
- Setälä 1915 SUSA 30:5 32 (samJr T slk ~ joko tämä t. taa)
- Wichmann 1923–24 FUFA 16 41 (+ tšer)
- Collinder 1940 Jukag 71 (tämä ~ taa; vrt. jukag)
- E. Itkonen 1960 LpChr 94 (lp dā ~ joko taa t. tämä)
- SKES 1969 1184–85 (+ ly; vrt. ieur jukag)
- Rédei 1973 SUST 150 313–14 (+ ? syrj)
- Joki 1973 SUST 151 322
- Sammallahti 1979 FUF 43 37 (sgr *ta- ~ sam *tå (Janhunen))
- Häkkinen 1983 SYKLJ 17 362 (? sam)
- Larjavaara 1986 Dem 74 (ims *tā todennäköisimmin < baltt)
- Larjavaara Vir 1986 307
- Häkkinen 1987 ES 307–08 (s.v. takana: ural *ta-)
- UEW 1988 505 (sgr, ? ural)
- Häkkinen 1990 MST 177–78 (pron. *ta- ? → taka)