Etymologiadata:imsm:sorëda
*sorëda
Vastineet:
mksm. *sorëda (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
~ ink sorrīa ’komea’ (< sm) | ka sorie ’pitkä ja hoikka, pitkänhuiskea; solakka, suora ja vähäoksainen (puu); selvä, selvitetty, sileä; sorja, kaunis’, sorakka, -o ’pitkä(hkö) ja hoikka, pitkänhuiskea’ | vi sõre ’harva, hatara’.
- VW 1 1874 183 (sm ~ vi)
- Setälä 1902–03 FUF 2 267 (sorea ~ suora)
- SKES 1969 1078–79 (+ ka va)
- EEW 1982–83 2963 (kontam.)
EVE:n sana-artikkeli
Tässä taitaa olla erilähtöisiä adjektiiveja yhdessä, kenties kolmekin eri sanuetta:
Vatjan sõrõa on 'harva' sirpin hampaista, vatjaksi sõrõ. Adjektiivi on varmaankin sulaumamuoto tästä ja sanasta sorõa 'iso, karkea(rakeinen); karhea (kankaasta)'. Pohjoisviron sõre, võron sorrõ ~ sõrrõ on myös 'karkea(rakeinen)', viron saarimurteitten sore 'yksinkertainen, tukeva'. Karjalan sanalle šorakka annetuista merkityksistä yksi on 'karkeahko(ksi jauhettu)'. Vepsässä on (yltä puuttuva) sorou, sorā (< *sora-va) 'karkea(rakeinen); karhea (kankaasta)'. Nämä lienevät sora-sanan johdoksia.
Karjalan sorie 'selvä, selvitetty (langoista); sileä' ja sorakka 'kuulas, selkeä' liittyvät suomen itämurteitten ja karjalan verbiin soria 'selvitellä (vyyhteä, verkkoa, tukkaa jne.)', joka löytyy SKESistä, mutta jonka SSA on unohtanut. Ihan nuori merkitys tämäkään ei ole, sillä Hiidenmaalla on sores 'suorahiuksinen' ja võrossa sorrõ 'takuton, suortuva (hiuksista)'.
Näistä pitänee erottaa suomen sorea, karjalan sorie 'kaunis, soma, solakka' sekä karjalan sorakka-sanan merkitys 'pitkä(hkö) ja hoikka, pitkänhuiskea'. Ne liittyvät solea ~ solakka -sanueeseen eikä niillä vaikuta olevan vastineita muualla itämerensuomessa. Suomen sorealla on murteissa merkityksiä 'suora, oksaton', ja sorakka on 'suoravartinen', mikä näyttää yhdyssiteeltä tämän ja edellisen merkitysryhmän välillä, mutta voi olla jälkisyntyinen merkityssulauma. --Sjunttila (keskustelu) 29. marraskuuta 2025 kello 21.04 (EET)