Etymologiadata:imsm:sorëda

*sorëda

Vastineet:

• Suomi: sorea
• Karjala: sorie
• Vepsä: x
• Vatja: sõrõa
• Pohjoisviro: sõre
• Eteläviro: sorrõ
• Liivi:

mksm. *sorëda (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

sorea (Salamnius 1690; paik. Karj ja ymp.) ’sopusuhtainen, kaunis, soma / ebenmäßig, schön, schmuck, hübsch’, sorja (et. kaakkmurt. ja ymp.) id.
~ ink sorrīa ’komea’ (< sm) | ka sorie ’pitkä ja hoikka, pitkänhuiskea; solakka, suora ja vähäoksainen (puu); selvä, selvitetty, sileä; sorja, kaunis’, sorakka, -o ’pitkä(hkö) ja hoikka, pitkänhuiskea’ | vi sõre ’harva, hatara’.

Deskr.-sävyisiä sanoja, joihin vrt. solea; mahd. kyseessä on tämän ja sanan suora kontam. Vrt. myös sora¹.

Lähdekirjallisuus:

• VW 1 1874 183 (sm ~ vi)
• Setälä 1902–03 FUF 2 267 (sorea ~ suora)
• SKES 1969 1078–79 (+ ka va)
• EEW 1982–83 2963 (kontam.)

[sorea Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:sorea

Keskustelu

Tässä taitaa olla erilähtöisiä adjektiiveja yhdessä, kenties kolmekin eri sanuetta:

Vatjan sõrõa on 'harva' sirpin hampaista, vatjaksi sõrõ. Adjektiivi on varmaankin sulaumamuoto tästä ja sanasta sorõa 'iso, karkea(rakeinen); karhea (kankaasta)'. Pohjoisviron sõre, võron sorrõ ~ sõrrõ on myös 'karkea(rakeinen)', viron saarimurteitten sore 'yksinkertainen, tukeva'. Karjalan sanalle šorakka annetuista merkityksistä yksi on 'karkeahko(ksi jauhettu)'. Vepsässä on (yltä puuttuva) sorou, sorā (< *sora-va) 'karkea(rakeinen); karhea (kankaasta)'. Nämä lienevät sora-sanan johdoksia.

Karjalan sorie 'selvä, selvitetty (langoista); sileä' ja sorakka 'kuulas, selkeä' liittyvät suomen itämurteitten ja karjalan verbiin soria 'selvitellä (vyyhteä, verkkoa, tukkaa jne.)', joka löytyy SKESistä, mutta jonka SSA on unohtanut. Ihan nuori merkitys tämäkään ei ole, sillä Hiidenmaalla on sores 'suorahiuksinen' ja võrossa sorrõ 'takuton, suortuva (hiuksista)'.

Näistä pitänee erottaa suomen sorea, karjalan sorie 'kaunis, soma, solakka' sekä karjalan sorakka-sanan merkitys 'pitkä(hkö) ja hoikka, pitkänhuiskea'. Ne liittyvät solea ~ solakka -sanueeseen eikä niillä vaikuta olevan vastineita muualla itämerensuomessa. Suomen sorealla on murteissa merkityksiä 'suora, oksaton', ja sorakka on 'suoravartinen', mikä näyttää yhdyssiteeltä tämän ja edellisen merkitysryhmän välillä, mutta voi olla jälkisyntyinen merkityssulauma. --Sjunttila (keskustelu) 29. marraskuuta 2025 kello 21.04 (EET)

SSA:n viittaus Setälän vanhaan heittoon, että tässä olisi jotain tekemistä suoran kanssa, näyttäisi ainakin auttavan jälkimmäisen kahden osasanueen yhdistämistä: langat, hiukset um. selvitetään juuri suoristamalla ja toisaalta pitkä/hoikka tyyppi jne. on tosiaan juuri suoravartinen. Välittömässä johdoksessa **sooreda olisi kai periaatteessa ihan mahdollinen, mutta lyhyttä vokaalia voisi alkaa selvittämään rinnakkaisasujen sorja ja sorkea kautta. Setälä mainitsee myös sanan sorko 'suora esine' — ja tarjoaa muuten myös vähän epämääräisiä etäsukuvastineita, joihin ei näy myöhemmin viitatun, mutta joista ainakin permin sanat sopisivat tähän pääkohdiltaan yhäkin: udmurtin śures 'tie, polku', komin mu-śur 'suora tie' ("maasuora"?), udm. śur-ly, komi śurd-ly 'selkäranka' ("suoraluu"?). (Tässä voisin toisaalta epäillä myös sanueen śur 'sarvi' jonkinlaista edelleenkehitystä, ehkä aluksi suuntaan 'harja, harjanne'.) --J. Pystynen (lähetä viesti) 5. joulukuuta 2025 kello 21.57 (EET)

Permin sisäistä suhdetta śur(d)-li̮ 'selkäranka' ~ śur 'sarvi' muistuttavat läheisesti sm. sarvena, sarvento 'lonkkaluu' ~ sarvi sekä saP čoarvedákti 'lonkkaluu' (sananmuk. 'sarviluu').

Ja udmurtin śur-li̮-sanalla muuten on myös merkitys 'harjanne' ("хребет (горный)"). Tällainen merkityskehitys on tavallinen, vrt. esim. engl. ridge ~ isl. hryggur 'selkä, selkäranka; harjanne' (< germ. *xrugja-z). --Ante Aikio (keskustelu) 6. joulukuuta 2025 kello 08.33 (EET)