Etymologiadata:imsm:coora
*coora
Vastineet:
- Suomi: suora
- Karjala: suora
- Vepsä: sor
- Vatja: sooraa←
- Pohjoisviro: soor
- Eteläviro: tśu̬u̬ŕ←
- Liivi: sūortõ←?
mksm. *coora (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
suora (WK 1701; yl.) ’gerade’, adv. suoraan, suorastaan, yhd. viivasuora, värisuora, suorasukainen, johd. suoreta, suoria ’oikoa, oikaista; kammata; lähteä, mennä (tiehensä)’, suoristaa, suorittaa (Agr), suoriutua, suortua (harv.), ks. erikseen suoro, suortuva
~ ink sōra ’suora’ | ka suora ’suora, mutkaton, selvä, rehellinen’, šuorittoa ’valmistaa, muokata; tasoittaa; varustaa, valmistella; suorittaa, hoitaa, toimittaa; pukea, vaatettaa’, šuoriutuo ’valmistautua, varustautua; pukeutua’, šuorie ’sileä, tasainen; valmis; selvä, mutkaton, rehellinen; suorasukainen, röyhkeä’ | ly suored ’sileä, tasainen, kivetön (pelto, tie); suora’, suoŕittada ’pukea’ | ve soŕed ’sileä (puu)’ | va (Tsv) sōrā ’suoraan’ (< sm) | vi (Wied) soora ’suoraan, oikein’, sooritada ’suorittaa’ (? < sm) | ? li sūortə, sūoŕštə ’kuoria (puu)’.
~ ink sōra ’suora’ | ka suora ’suora, mutkaton, selvä, rehellinen’, šuorittoa ’valmistaa, muokata; tasoittaa; varustaa, valmistella; suorittaa, hoitaa, toimittaa; pukea, vaatettaa’, šuoriutuo ’valmistautua, varustautua; pukeutua’, šuorie ’sileä, tasainen; valmis; selvä, mutkaton, rehellinen; suorasukainen, röyhkeä’ | ly suored ’sileä, tasainen, kivetön (pelto, tie); suora’, suoŕittada ’pukea’ | ve soŕed ’sileä (puu)’ | va (Tsv) sōrā ’suoraan’ (< sm) | vi (Wied) soora ’suoraan, oikein’, sooritada ’suorittaa’ (? < sm) | ? li sūortə, sūoŕštə ’kuoria (puu)’.
Germ alkuperää (*stō-ra, jonka pohjana on stā- ’seistä’) on pidetty mahdollisena. Vrt. sorea.
Lähdekirjallisuus:
- MUSz 1873–81 347 (~ unk sor ’rivi’, votj ostj)
- VW 1 1874 183–84 (~ sorea; vi soora, soorita-)
- Paasonen 1903 s-laute 110 (tuskin kuuluu yhteen unk jne. kanssa)
- Kettunen 1938 LivW 387 (sm ~ li)
- SKES 1969 1117–18 (+ ka ly ve; va vi lp < sm)
- Koivulehto Vir 1979 284 (? < germ)
- Hofstra 1985 OsFiGerm 69 (? < germ)
- Häkkinen 1987 ES 293