Etymologiadata:imsm:satt-u-
*satt-u-
Vastineet:
- Suomi: sattua
- Karjala: sattuo
- Vepsä: satutada⇐
- Vatja: sattua
- Pohjoisviro: sattuma
- Eteläviro: M?
- Liivi:
mksm. *satt-u- < kksm. *sakta- < vksm. *saxǝ̑-kta- (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
sattua (Agr; yl.) ’osua; koskettaa; tehdä kipeää; tapahtua / treffen; (an)rühren; weh tun; geschehen’, johd. satuttaa, satunnainen, sattuva, sattumus, sattuma ’(tahaton) tapahtuma; osuma, (sot.-slangista:) liha- t. muu kiinteä pala liemessä’, sattumoisin, sattumalta; satattaa (paik. Karj) ’satuttaa’
~ ink sattua ’osua, sattua; tehdä kipeää’, satuttā ’satuttaa’ | ka sattuo ’osua, sattua, koskea; sopia; tapahtua’, sattavuo ’satuttaa itsensä’, satattoa ’satuttaa, loukata’ | ly satattada ’satuttaa’, sattazetta (refl.-taiv.) ’satuttaa itsensä’ | ve satatada, satutada ’satuttaa’, sattakse̮, satataze̮ (refl.-taiv.) ’satuttaa itsensä’ | va (Tsv) sattua ’reagoida voimakkaasti; sattua, tapahtua, osua; päätyä’ | vi sattuda ’joutua, tulla; osua, sattua’, satutada ’osuttaa, aiheuttaa, panna sattumaan’ (sm > lpN satˈtut (In) ’sattua (tulemaan)’)
~ ink sattua ’osua, sattua; tehdä kipeää’, satuttā ’satuttaa’ | ka sattuo ’osua, sattua, koskea; sopia; tapahtua’, sattavuo ’satuttaa itsensä’, satattoa ’satuttaa, loukata’ | ly satattada ’satuttaa’, sattazetta (refl.-taiv.) ’satuttaa itsensä’ | ve satatada, satutada ’satuttaa’, sattakse̮, satataze̮ (refl.-taiv.) ’satuttaa itsensä’ | va (Tsv) sattua ’reagoida voimakkaasti; sattua, tapahtua, osua; päätyä’ | vi sattuda ’joutua, tulla; osua, sattua’, satutada ’osuttaa, aiheuttaa, panna sattumaan’ (sm > lpN satˈtut (In) ’sattua (tulemaan)’)
= mdE satoms, M satəms ’riittää; tulla (osaksi) jklle; tavoittaa, saada kiinni; saada aikaan’; tätä on pidetty myös kausat.-johd:na v:n saada vastineesta mdE sams, M sajəms ’tulla, saapua; tulla jksk; saada kiinni, saavuttaa, osua’ (vrt. myös saattaa). — Sm sattua ims ja md vastineineen voisi kyllä merk:nsä puolesta kuulua ikivanhana johd:na v:n saada yhteyteen; toisaalta yhtymäkohtia on myös v:iin sataa johdoksineen (ks. näitä, esim. satu ’sattumus’ < »putoaminen»).
Lähdekirjallisuus:
- Ganander 1787 NFL 3 19 (sm ~ vi)
- Boller 1856 SbAW 19 275 (sm sattua ← saada)
- MUSz 1873–81 275–76 (saa-vartalon johd:ia sm vi sattu-, md satoms)
- Setälä 1902–03 FUF 2 223, 248 (sm ~ lp čuoccet, tšer tšutšam ’lyödä’)
- Toivonen 1928 FUF 19 92 (~ md satoms)
- Hakulinen 1954 Hiukan sanasto-oppia 5 (+ ka satattoa ’loukata’)
- Saukkonen 1965 SUST 137 94–96 (+ ly)
- SKES 1969 981 (+ ve va; sm > lp)
- Häkkinen 1987 ES 269
- UEW 1988 754 (sm vi ? ~ md)
Etymologiadata:imsm:satt-u-/th